Ravitsemustietoa on nykyään saatavilla loputtomasti, eikä luotettavan tiedon tunnistaminen ole aina helppoa. Erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa ravitsemuksen asiantuntijoina esiintyy ihmisiä hyvin erilaisilla taustoilla. Monilla heistä ei ole alan koulutusta ja laaja-alaista ymmärrystä ruokavalion ja terveyden yhteyksistä. Tällaiset henkilöt vetoavat usein esimerkiksi omiin kokemuksiinsa. Kokemusperäinen ravitsemustieto kertoo ruokavalion vaikutuksesta yksittäisen ihmisen hyvinvointiin. Sama ruokavalio ei kuitenkaan toimi kaikille, eikä kokemustieto ota huomioon vaikutuksia terveyteen pidemmällä aikavälillä.
Yksittäisiin tutkimuksiin pohjautuvat uutiset saavat myös suurta huomiota mediassa. Lähes jokaisesta ruoka-aineesta on löydettävissä tutkimustuloksia sekä puolesta että vastaan. Näiden avulla voidaan luoda vastakkainasettelua, joka herättää tunteita ja saa aikaan klikkauksia sivustolle. Yksittäisiä tutkimuksia käytetään myös viitteinä tukemaan omia näkemyksiä tai myytävien tuotteiden tehokkuutta. Samalla unohdetaan tutkimustulokset, jotka eivät tue omia ajatuksia. Tutkimusten laadun arviointi ja suhteuttaminen aiempaan tutkimusnäyttöön vaatii kuitenkin ravitsemustieteen koulutusta ja kokemusta.
Ravitsemusterapeutti on alan ainoa laillistettu ammattinimike ja sitä saa käyttää vain maisterintutkinnon ravitsemustieteen pääaineessa yliopistossa suorittanut henkilö. Käytössä on myös laaja kirjo muita nimikkeitä, kuten ravintoterapeutti, ravintovalmentaja ja ravintoneuvoja. Näitä nimikkeitä saa käyttää kuka tahansa, ja heidän taustansa on kirjava. Ravitsemusterapeutti eroaa muista nimikkeistä myös siinä, että toiminta on valvonnanalaista, kuten myös esimerkiksi lääkäreillä ja hammaslääkäreillä. Muita nimikkeitä käyttävien toimintaa ei valvo kukaan.
Luotettavaa ravitsemustietoa saa omasta terveydenhuollon yksiköstä, esimerkiksi hoitavalta lääkäriltä tai ravitsemusterapeutilta. Ravitsemusterapeutin vastaanotolle pääsee lääkärin lähetteellä. Tutkittua tietoa ravitsemuksesta tarjoavat esimerkiksi Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Muut kansanterveysjärjestöt (esim. Sydänliitto ja Diabetesliitto) jakavat myös luotettavaa ravitsemustietoa.
Viisi väittämää
”Suositeltava ruokavalio muuttuu koko ajan”
Esimerkiksi uutisointi yksittäisten tutkimusten pohjalta ja blogikirjoitukset luovat helposti vaikutelman, että suositeltava ruokavalio muuttuisi koko ajan. Suomalaiset ravitsemussuositukset ovat kuitenkin pysyneet melko samanlaisena vuosien mittaan. Verrattuna ensimmäisiin suomalaisiin ravitsemussuosituksiin vuodelta 1987 on esimerkiksi kasvisten osuus hieman suurentunut ja maitovalmisteiden osuus hieman pienentynyt.
”Ravitsemussuositukset eivät ota huomioon ihmisten yksilöllisiä tarpeita”
Ravitsemussuosituksia ei ole tarkoitettu sellaisenaan sopivaksi yksittäisille ihmisille. Ne on suunniteltu väestötasolle terveille ja kohtuullisesti liikkuville ihmisille. Suositukset on tarkoitettu esimerkiksi joukkoruokailun suunnitteluun ja tutkimuskäyttöön, mutta niitä voidaan soveltaa ja käyttää myös yksilöiden ravitsemusohjaukseen, johon ne luovat hyvän pohjan.
”Suomalaiset ravitsemussuositukset ovat vanhentunutta tietoa”
Suomalaiset ravitsemussuositukset päivitetään noin kahdeksan vuoden välein ja nykyiset suositukset ovat vuodelta 2014. Suositukset laaditaan pohjoismaisten ravitsemussuositusten pohjalta. Laadinnassa otetaan huomioon sen hetkinen tutkimusnäyttö ruokavalion vaikutuksista terveyteen ja sairauksien ehkäisyyn sekä suomalainen ruokakulttuuri. Suosituksia muutetaan, jos tutkimusnäyttö antaa siihen aihetta. Tällaista muutosta ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan tietystä asiasta tarvitaan useita samansuuntaisia tutkimustuloksia.
”Suomessa ei seurata ulkomaisten huippututkijoiden tutkimustuloksia”
Tutkimusten arviointi perustuu sen hetkiseen kansainväliseen tutkimusnäyttöön, jossa huomioidaan kaikki tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimukset aiheesta. Joissain tilanteissa ulkomaisia tutkimuksia voidaan jättää pois arvioinnista, jos esimerkiksi kyseisen maan ruokakulttuuri tai geeniperimä on täysin erilainen, eikä tutkimustuloksia tämän takia voi yleistää pohjoismaisiin ihmisiin.
”Uusi tutkimus kumoaa aiemmat tutkimustulokset”
Uusia tutkimustuloksia julkaistaan lukuisia vuosittain. Koska tutkimuksia tehdään erilaisilla asetelmilla erilaisissa olosuhteissa, saadaan myös vastakkaisia tuloksia. Uusia tutkimustuloksia arvioitaessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon aiempien tutkimusten kokonaismäärä ja laatu. Vasta, kun useissa huolella tehdyissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaiset tulokset, voi aiempi näkemys asiasta muuttua.
Pakkausmerkintöjen lukeminen
Elintarvikkeiden valtavassa valikoimassa hyvien valintojen tekeminen tuntuu joskus vaikealta. Tässä osiossa kerrotaan, mihin ravintosisällössä kannattaa kiinnittää huomiota, jos haluaa tehdä ravitsemuksellisesti hyviä valintoja. Ravintosisältö kertoo, paljonko tuotteessa on energiaa ja ravintoaineita 100 grammaa tai 100 millilitraa kohti. Ravintosisältöä kuvataan myös ravitsemusväitteillä, kuten voimakassuolainen tai kuidun lähde. Valinnan voi tehdä esimerkiksi vertaamalla 2-3 tuotetta ja valitsemalla niistä parhaan vaihtoehdon. Apuna valinnassa voi käyttää myös sydänmerkkiä.
Leipä
Leivän valinnassa kannattaa huomioida kuidun ja suolan määrä. Suositeltava leipä on runsaskuituinen (kuitua vähintään 6 % eli 6 g / 100 g) ja suolaa vähennetty (suolaa korkeintaan 0,9 %).
Täysjyväleivän pakkausmerkinnöissä ilmoitetaan täysjyvän osuus käytetyistä viljaraaka-aineista, esimerkiksi ”Täysjyväruista 85 % leivän viljasta”. Täysjyväleivästä voidaan puhua, kun vähintään 50 prosenttia käytetystä viljasta on täysjyvää. Kokojyväleivällä tarkoitetaan leipää, jossa on kokonaisia jyviä.
Leipärasva
Leipärasvan valinnassa tärkeää on rasvan määrä ja laatu. Suositeltava leipärasva sisältää rasvaa vähintään 60 %. Tästä rasvasta korkeintaan 30% on tyydyttynyttä rasvaa. Leipärasvan valinnassa voi käyttää apuna sydänmerkkiä, jossa on rasvan laadun lisäksi kiinnitetty huomiota suolan määrään. Sopiva suolapitoisuus on korkeintaan 1,0 %.
Maito, maitovalmisteet ja juustot
Maidon ja maitovalmisteiden (jogurtti, viili, rahka) valinnassa keskeistä on rasvapitoisuus. Hyviä valintoja ovat rasvattomat tai enintään 1 % rasvaa sisältävät tuotteet. Maitovalmisteissa kannattaa lisäksi huomioida sokerin määrä ja valita vähemmän sokeria sisältäviä vaihtoehtoja. Juustoista suositeltavia ovat rasvaa enintään 17 % ja suolaa enintään 1,2 % sisältävät tuotteet.
Liha, siipikarja ja kala
Maustamaton siipikarja ja kala ovat hyviä valintoja. Lihasta kannattaa valita enintään 7 % rasvaa sisältäviä vaihtoehtoja. Liha-, kana-, kana- ja kasvisvalmisteissa on hyvä huomioida rasvan (enintään 9 %) ja suolan (enintään 1 %) määrä.
Leikkeleistä suositeltavia ovat täyslihavalmisteet, joissa on rasvaa enintään 4 % ja suolaa enintään 2,0 %. Rasvaiset leikkelemakkarat sisältävät runsaasti kovaa rasvaa, joten niistä kannattaa valita enintään 12 % rasvaa ja enintään 1,5 % suolaa sisältäviä tuotteita.
Valmisruoat
Valmisruokien valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota rasvan ja suolan määrään. Hyviä valintoja ovat tuotteet, joissa rasvaa on enintään 5 % ja suolaa korkeintaan 0,8 %. Tuotteessa on hyvä rasvan laatu, kun tyydyttynyttä rasvaa on korkeintaan kolmasosa rasvan kokonaismäärästä.
Teksti: TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Laura Heikkilä
Tiedot tarkistanut 12/2020 ravitsemusterapian professori Ursula Schwab.