Ville Männistö: Mitä tiedämme gluteenista?

4.5.2017

Gluteeni ja sen mahdolliset vaikutukset terveyteen ovat olleet viime vuosina enenevästi esillä mediassa. Länsimaissa yhä useampi on siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon omatoimisesti. Osa on tehnyt muutoksen vaivojensa takia ja osa varmuuden vuoksi yleistä hyvinvointia edistämään. Jokainen päättää itse mitä suuhunsa laittaa, mutta lähtökohtaisesti kannattaa pitäytyä tieteelliseen näyttöön perustuvissa ruokavaliosuosituksissa. Tässä kirjoituksessa käydään läpi yleisimmät gluteeniin liittyvät ongelmat.

Keliakia

LeipäKeliakia on autoimmuunisairaus, jossa ravinnosta saatavien kotimaisten viljojen (vehnä, ohra, ruis) varastoproteiinien gliadiinin ja gluteniinin muodostama gluteeni aiheuttaa ohutsuolen tulehdusreaktion taudille perinnöllisen alttiuden omaavalle henkilölle. Tämä johtaa ohutsuolen nukkavaurioon. Keliakian ilmaantuvuus on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Suomessa keliakia on yleisintä maailmassa, ja diagnoosi on noin 0,5 %:lla aikuisväestöstä. Tutkimusten perusteella keliakian esiintyvyyden pitäisi kuitenkin olla jopa noin 2 %:lla väestöstä.

Keliakialla on yhteys muihin autoimmuunisairauksiin. Esimerkiksi tyypin 1 diabetesta, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja maksan autoimmuunitulehduksia sairastavilla on lisääntynyt riski sairastua keliakiaan. Myös nivelreuman ja keliakian yhteyttä on pohdittu, mutta asiasta ei ole vakuuttavaa näyttöä. Riski keliakian kehittymiselle liittyy vahvasti tiettyihin suomalaisilla yleisiin HLA-perintötekijöihin, jotka ovat kuitenkin yleisiä myös niillä, jotka eivät koskaan sairastu keliakiaan. Keliakian riski on suurentunut, jos lähisukulaisella on keliakia. Keliakiaa sairastavan sisaruksilla on n. 20 %:n ja lapsilla 4-17 %:n riski sairastua keliakiaan.

Rajuoireinen keliakia on nykyään harvinainen. Taudin oireet ovat yleensä lieviä tai olemattomia. Tauti todetaan monesti sattumalta esim. keliakiaa sairastavan lähisukulaisten vasta-aineseulonnassa tai muusta syystä tehdyn mahalaukun ja ohutsuolen tähystystutkimuksen (gastroskopian) yhteydessä. Vain harvalla potilaalla on ripulia. Lapsilla voi olla vatsakipuja tai kasvun häiriintymistä. Aikuisilla voi olla monenlaisia epämääräisiä oireita ja löydöksiä. Ruuansulatuskanavan oireina voi olla vatsakipuja, ummetusta tai suutulehdus. Keliakia voi löytyä myös selvitettäessä raudanpuutetta, osteoporoosia (luukato) tai lapsettomuutta. Hoitamaton keliakia voi aiheuttaa myös laktaasi-entsyymin puutoksen ja laktoosi-intoleranssioireet. Kun ohutsuolen nukka korjaantuu, tämä vaiva parantuu. Keliakia voi aiheuttaa vitamiinipuutoksia, jotka mahdollisesti aiheuttavat neurologisia tai psykiatrisia ongelmia. Oireena saattavat joskus olla myös nivelkivut ja niveltulehdukset, mutta ilmeisesti nivelreumaa ei kuitenkaan ole keliakiaa sairastavilla vertailuväestöä enempää.

Keliakiaan liittyy ohutsuolen imusolmukesyövän (lymfooman) riski, joka tosin on pienempi kuin aiemmin on luultu. Syövän riski liittyy lähinnä gluteenittoman ruokavalion laiminlyömiseen ja harvinaiseen refraktaari-keliakiaan, jossa ohutsuolen nukka ei parane gluteenittomasta ruokavaliosta huolimatta. Keliakia lisää myös ohutsuolen adenokarsinooman riskiä, mutta tämä syöpä on keliakiaa sairastavillakin erittäin harvinainen.

Keliakiaa epäiltäessä määritetään verikokeella immunoglobuliini-A-pitoisuus ja tämän ryhmän vasta-aineet transglutaminaasille ja/tai endomysiumille. Vasta-aineiden ollessa selvästi koholla on keliakia hyvin todennäköinen ja sen takia joissain maissa on jo siirrytty diagnosoimaan keliakia pelkästään vasta-aineiden perusteella. Normaali testitulos ei kuitenkaan aivan sataprosenttisesti sulje pois keliakian mahdollisuutta. Suomessa diagnoosin varmistamiseksi vaaditaan yhä gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen yhteydessä otetuissa ohutsuolen koepaloissa todettu nukkavaurio sekä lisääntynyt tulehdussolukko.

Keliakian hoitona on täysin gluteeniton ruokavalio loppuelämän ajan. Vehnää, ruista ja ohraa on vältettävä, myös ruokien ainesosina. Valtaosa keliaakikoista sietää gluteenitonta kauraa. Ruokavalion noudattaminen vaatii huomattavaa tarkkuutta ja potilas tarvitsee ainakin aluksi ravitsemusterapeutin ohjausta. Gluteenittoman ruokavalion avulla oireet helpottavat muutaman viikon kuluessa. Ohutsuolen nukkavaurion korjaantuminen voi kuitenkin kestää jopa kaksi vuotta. Oireita aiheuttava gluteenin määrä vaihtelee ihmisten välillä. Joka tapauksessa täysin gluteeniton ruokavalio on tärkeä ohutsuolen nukan korjaantumiseksi ja ohutsuolessa olevan lievänkin tulehdusreaktion sammuttamiseksi.

Ihokeliakia

Keliakia voi ilmetä myös iholla. Ihokeliakiassa (dermatitis herpetiformis) iholla ilmenee kovasti kutiavaa rakkulaihottumaa, jota on useimmiten polvien ja kyynärtaipeiden ojentajapuolella. Noin 80 %:lla ihokeliakiaa sairastavista on myös ohutsuolen limakalvolla selvästi keliakiaan sopiva löydös ja lopuillakin ainakin lisääntyneesti tulehdussoluja.

Ihokeliakia diagnosoidaan ottamalla terveen näköiseltä iholta koepala, jossa voidaan nähdä taudille tyypillinen immunoglobuliini-A –kertymä. Myös tämän keliakiamuodon hoitona on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Kutina voi olla niin voimakasta, että alkuun saatetaan tarvita ihotautilääkärin määräämää dapsoni-tablettihoitoa.

Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa

Gluteenittomien tuotteiden välttäminen on tällä hetkellä muodikasta ja perustuu osalla virheelliseen käsitykseen, että gluteeni olisi terveydelle vaarallista myös keliakiaa sairastamattomille. Varsin moni henkilö kokee, että gluteenipitoiset viljat aiheuttavat heillä vatsavaivoja, jotka helpottuvat gluteenia välttäessä, vaikka näillä henkilöillä ei ole keliakiaa tai vilja-allergiaa. Iso-Britanniassa 13 % väestöstä on ilmoittanut olevansa gluteeniherkkä ja 4 % väestöstä on gluteenittomalla ruokavaliolla. Gluteeniton ruokavalio aiheuttaa kuitenkin omat haasteensa ja voi johtaa esimerkiksi liian vähäiseen kuidun saantiin. Internetin hakukoneella löytyy lukuisia sivustoja, jotka mainostavat gluteenitonta ruokavaliota myös nivelreumaoireisiin. Tällaisiin väitteisiin ei kuitenkaan ole tukea tieteellisistä tutkimuksista. Vuonna 2001 julkaistussa tutkimuksessa gluteenittomalla kasvisruokavaliolla olleiden niveloireet helpottivat enemmän kuin normaalia sekaruokavaliota noudattaneiden. Pelkän gluteenittoman ruokavalion tehosta ei ole tietoa.

Muutamia vuosikymmeniä sitten lääketieteellisissä lehdissä raportoitiin ihmisistä, jotka saivat oireita gluteenia sisältävistä viljatuotteista, vaikkei heillä ollut todettavissa olevaa keliakiaa. Vuonna 2011 julkaistiin sokkoutettu altistustutkimus, jossa osoitettiin, että on olemassa gluteenista oireilevia ihmisiä, joilla ei ole keliakiaa tai vilja-allergiaa. Sittemmin useampia peräkkäisiä ruoka-ainealtistuksia sisältäneessä sokkoaltistuskokeessa todettiin kuitenkin, että miltei kaikilla gluteeniherkiksi itsensä kokevista oireet johtuivatkin ennen kaikkea suolessa kaasua muodostavista lyhytketjuisista hiilihydraateista (ns. FODMAP-yhdisteet), joita myös kotimaiset viljat ovat. Vain 8 % gluteeniherkiksi itsensä ajatelleista arvioitiin saavan oireensa gluteenista. On arvioitu, että gluteeniherkkyyttä esiintyy korkeintaan muutamalla prosentilla väestöstä. Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii sen sijaan jopa 10 % väestöstä ja ilmeisesti valtaosa gluteeniherkiksi itsensä kokevista ovatkin siis ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiviä. On myös pohdittu, voiko gluteeniherkkien oireita aiheuttaa jotkin muut viljan ainesosat kuin gluteeni, kuten amylaasi-trypsiini-estäjä, tärkkelys tai viljan oma bakteerikanta. Jotkut asiantuntijat ehdottavatkin, että gluteeniherkkyyden sijaista pitäisi puhua viljaherkkyydestä.

Gluteeniherkkien kokemat oireet voivat olla hyvinkin hankalia, mutta eivät vaarallisia. Oireet ovat epäspesifejä ja yleisimpiä ovat vatsan turvotus, mahakipu, ripuli, suoliston toiminnan vaihtelu ja ummetus. Suoliston ulkopuolisista oireista yleisempinä ovat väsymys, yleinen huonovointisuus ja päänsärky. Osa on raportoinut myös nivel- ja lihaskipuja.

KorvapuustitAinoa luotettava keino gluteeniherkkyyden diagnosoimiseksi olisi sokkoaltistus, joka on kuitenkin hankala toteuttaa. Gluteeniherkkyyden toteaminen perustuukin lähinnä potilaan kertomaan ja muiden syiden poissulkuun. Olennaista on sulkea pois keliakia. Tämä ei välttämättä onnistu luotettavasti, jos henkilö on jo omatoimisesti noudattanut gluteenitonta ruokavaliota. Lisäksi arvioidaan vilja-allergian mahdollisuus, mutta se on aikuisväestössä harvinainen. Lisäksi kannattaa testata ruokavaliomuutoksilla, voiko oireilu johtua ravinnon FODMAP-hiilihydraateista. Mikäli tämän kartoituksen jälkeen vaikuttaa, että viljatuotteet tekevät hankalia vatsaoireita, niitä voi vältellä, kunhan pitää huolen riittävästä kuidun saannista. Ruokavalion noudattamisen ei kuitenkaan tarvitse olla ehdotonta kuten keliakiassa. Lisäksi oireisiin voi auttaa niitä aiheuttavien viljojen nauttiminen erilaisessa muodossa. Osalle esimerkiksi hapatettu ruisleipä voi aiheuttaa oireita, mutta he kuitenkin sietävät hapattamatonta leipää tai ruisnäkkileipää.

Gluteenista, kuten monista muistakin ravitsemusasioista, keskustellaan paljon tunteella. Tieteellinen näyttö gluteeniherkkyydestä on kuitenkin varsin vaatimatonta ja vielä on useita selvitettäviä asioita liittyen oireiden syihin ja suoliston limakalvon muutoksiin. Vaikuttaa siltä, että gluteeni- tai viljaherkkyys on todellinen, vaikkakin ärtyvän suolen oireyhtymää harvinaisempi ongelma. Olennaista on muistaa, että automaattisesti ei tarvitse siirtyä gluteenittomaan ruokavalioon ja että ruokavaliossa saattaa olla monia muitakin vatsaoireita selittäviä ruoka-aineita kuin gluteeni.

Kirjoittaja
Ville Männistö
Ville Männistö on lääketieteen tohtori ja sisätautien erikoislääkäri Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Aiheeseen liittyvät uutiset ja blogit

19.4.2017
Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin Välimeren ruokavalion ja nivelrikon yhteytt
19.4.2017
Nyt on tarjolla tutkittua tietoa reumasairauksia sairastavien ravitsemuksesta.

Aiheeseen liittyvät tapahtumat