Reumaliitto on tehnyt 70 vuotta työtä reumaa sekä muita tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavien ihmisten elämän helpottamiseksi. Meistä on moneksi. Olemme asiantuntijoita, vertaistukijoita, liikuttajia ja puolesta puhujia. Liiton tekevät sen jäsenet, jotka antavat aikaansa, osaamistansa ja voimiansa yhteisen asian eteen. Iso kiitos teille kaikille.
Tänä vuonna Reumaviikon teema on työelämä. Sanassa on kaksi osaa. Työ ja elämä. Ihminen tarvitsee molempia. Työssä on hyväksyttävä se, että ihmisen elämä kokonaisuudessaan on läsnä.
Työn ja perheen paremmaksi yhdistämiseksi olemme etsineet malleja ja säätäneet lakeja. Hyvä niin. Työn ja sairauden yhdistäminen vaatii toimia. Lisää toimia.
Ei saa olla niin, että työhön pääsee vain supertyyppinä, joka on ikuisesti iloinen ja jaksaa enemmän kuin pähkinöitä popsiva Hessu konsanaan.
Työelämän odotukset ovat usein liian suuret ja siksi työssä suhtaudutaan torjuvasti alentuneeseen työkykyyn. Näin on, vaikka iso osa työkyvyn alenemista voidaan kompensoida palveluilla, apuvälineillä, sopivilla työjärjestelyillä, työnkuvan muokkauksella tai kuntoutuksella.
Työn tuottavuus ei läheskään aina ole kiinni ihmisen työkyvystä, vaan siitä että asioita tehdään fiksummin. Yli puoli miljoonaa ihmistä arvioi, että heidän vammansa tai pitkäaikaissairautensa heikentää heidän työnsaantimahdollisuuksiaan.
Yli puoli miljoonaa ihmistä arvioi, että heidän vammansa tai pitkäaikaissairautensa heikentää heidän työnsaantimahdollisuuksiaan.
Itse muistan, kun minulta kysyttiin työpaikkahaastattelussa, että ei sinulla sattuisi vamma olemaan. Hämmennyin ja sopersin, että eeei. Ajattelin, että hyvin mennyt haastattelu loppuu ikävästi. Mutta nostin kädet ylös ja sanoin, että minulla ei ole peukaloita.
Yllätyksekseni haastattelija sanoi: loistavaa, erinomaista! Marssin terveyskeskukseen ja sain invalidiprosentin ja työkkäristä tukea työnantajalleni. Enää samaa tukea ei ole, mutta samansuuntaisia kyllä. Minulla oli onni myötä, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
Työkyvyttömänä olevien ihmisten työpanoksen menetyksen arvioitiin vuonna 2012 olevan kahdeksan miljardia. Työkykyä kannattaa tukea. Työssä pysymistä kannattaa tukea. Kyse ei ole vain valtiontaloudellisesta hyödystä, vaan osaamisen menettämisestä ja ihmisen elämän sisällöstä ja toimeentulosta.
Työkyvyttömänä olevien ihmisten työpanoksen menetyksen arvioitiin vuonna 2012 olevan kahdeksan miljardia.
Meidän on yksinkertaistettava palvelujärjestelmää, joka voi toimia alentuneen työkyvyn tukena. Nyt kyse on työvoimapalveluista, kuntoutuksesta, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja monesta muusta. Järjestelmä on monimutkainen ja siinä on kapeikkoja. Jos oikea tuki ei löydy ajoissa, voidaan aiheuttaa mittaamattomia vahinkoja yksilön elämälle.
Työssä pitää tukea sitä osaamista ja työkykyä, jota ihmisellä on. Ei tuijottaa sitä mitä puuttuu. Mahdollisuus tekee sankarin.
Työssä pitää tukea sitä osaamista ja työkykyä, jota ihmisellä on. Ei tuijottaa sitä mitä puuttuu.
