Suomen Reumaliitto perustettiin sodan jälkeen. 70-vuotisjuhlavuottaan viettävän liiton synty ja toiminta on tarina yhteistyöstä.
Vuonna 1946 valtion reumakomitea arvioi, että maassa on 110 000 reumasairautta sairastavaa. Komitea patisti kehittämään reumasairauksien hoitoa ja järjestämään kuntoutusta.
Vuoden sisällä perustettiin Reumasäätiö, Suomen Reumatologinen Yhdistys ja Reumaliitto ry - Reumaförbundet rf. Yhteisenä tavoitteena oli parempi hoito ja sitä turvaava parempi lainsäädäntö.
Reumaliiton perustavaan kokoukseen 28.9.1947 osallistuivat Heinolan, Tampereen seudun, Hollolan, Hämeenlinnan ja Helsingin yhdistysten edustajat. Vuotuinen Reumaviikko ja liiton järjestämät kesäpäivät nousivat yhdistystoiminnan kohokohdiksi.
Reuman hoito oli 1940 ja -50-luvuilla melko kehittymätöntä. Alkuaikoina toiminta painottui sosiaalityöhön ja reumatoimistoverkoston perustamiseen. Reumaliitto keräsi varoja suurkeräyksillä, joiden tuotolla perustettiin reumatoimistoja. Reumatoimistot täydensivät avohuoltopisteinä sairaalojen palveluja ja loivat pohjaa perusterveydenhuollon reumapalveluille. Raha-automaattiyhdistys (nyk. STEA) alkoi tukea liiton työtä säännöllisesti.
Paikallisyhdistyksiä perustettiin liiton alkutaipaleella tiuhaan tahtiin ja niiden toiminta monipuolistui. Vuonna 1958 liitossa oli 68 yhdistystä ja niissä 14 000 jäsentä. Liitto on suurimmillaan vuonna 2004, jolloin siihen kuuluu 174 yhdistystä ja niihin 54 275 jäsentä.
Katsauksen Reumaliiton 70-vuotiseen historiaan voi lukea myös 27.9.2017 ilmestyneestä Reuma-lehden juhlanumerosta.
Lue lisää
