Elisa Stenberg: Millaista on hyvä hoito?

30.3.2017

Jokainen on oman elimistönsä paras asiantuntija, olen kuullut sanottavan. En ole terveysalan asiantuntija, eikä minulla ole sairaanhoitajan tai lääkärin koulutusta. En tunne kaikkia lääketieteen termejä tai pysty täsmällisesti nimeään asioita, joita elimistössäni tapahtuu. Siihen en pyrikään. Olen kuitenkin oman kehoni asiantuntija, sillä tässä kuoressa asun joka hetki. Hämmästyn usein kehoni tavasta ilmaista ja ryhtyä puolustautumaan, jos jokin ei tunnu hyvältä tai jotakin on vialla.

Joskus tarkkailen itseäni turhan paljon. Alitajuntaani on jäänyt pelko, että kyljessä tuntuva nipaisu tai vatsan äännähtely voi olla merkki jostakin suuremmasta, kuten kroonisesta sairaudesta. En tiedä miksi tätä pelkään, olenhan kokenut sairastumisen jo kerran aiemmin. Sen perusteella tiedän, että maailma ei diagnoosiin pysähdy, vaikka monipuolisen ja hyvän elämän palaset täytyy koota eri tavalla.

Outojen oireideni alkamisesta niiden syyn löytymiseen kulki pitkä tie. Pyrin elämään mahdollisimman normaalia elämää, käymään koulussa ja viettämään aikaa kavereiden kanssa. Muutaman vuoden tutkimusten ja epäilyiden jälkeen sain diagnoosin. Ilmeni uusia oireita, lisää tutkimuksia ja uusia selityksiä. Diagnoosi otettiin kerran poiskin, kunnes se jälleen palautettiin. Kaiken keskellä pyrin elämään normaalia elämää, opiskelin, muutin, tein kaikkea nuoren elämään kuuluvaa.

Nyt, monen vuoden jälkeen, ympärilläni ovat vihdoin asiantuntijat, joilta voin kysyä mieltäni vaivaavia asioita. He tietävät, miten elimistöni toimii ja mitä tehdä, jos joku on pielessä. Tähän pisteeseen pääsemiseen on kuitenkin vaadittu sisukkuutta ja voimavaroja. Välillä olen ollut äärimmäisen yksin kysymysteni kanssa ja meinannut epätoivon hetkellä luovuttaa. Olen kuitenkin halunnut murehtimisen sijaan mennä eteenpäin ja ajatellut mielessäni, että minulla on oikeus täysipainoiseen elämään.

Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on hyvä turvaverkko ympärilläni. Saan heiltä kannustusta ja tukea. Jokaisella meistä on myös lupa ihmetellä ja kysyä asioita. Jokainen meistä ansaitsee tulla arvostetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Kun tunnen, että jokin on pielessä, koen, että minulla on oikeus kääntyä sellaisten ihmisten puoleen, joilla on tietoa ja taitoa auttaa minua. Tiedän, että kaikkiin kysymyksiini ei aina löydy vastauksia, mutta se apu, jota olen saanut elääkseni kivutonta, lähestulkoon normaalia elämää on mielestäni jo paljon.

Huomaa myös

Kirjoittaja
Elisa Stenberg
Elisa Stenberg kuuluu Suomen Reumanuorten hallitukseen. Hän sairastaa Sjögrenin syndroomaa.

Aiheeseen liittyvät uutiset ja blogit

31.5.2017
Miten on mahdollista, että ensimmäisistä opiskeluvuosistani on aikaa jo parikymmentä vuotta
2.5.2017
Digitaalisten palveluiden yleistyessä tarve tavata ihmisiä kasvokkain ei ole kadonnut mihinkään.
12.4.2017
Reumaliitto kiittää kaikkia Pieni ele -keräykseen osallistuneita yhdistyksiään, niiden vapaaehtoi
17.3.2017
Ilmoittauduin vuosi sitten vapaaehtoisesti haastateltavaksi Reuma-lehteen.