Siirry sisältöön

Reumalääkkeet

Etanersepti

Käyttötarkoitus

Nivelreuman, selkärankareuman, nivelpsoriaasin ja lastenreuman pitkäaikaishoito.

Lääkevalmiste ja vaikutustapa

Etanersepti (Benepali®, Enbrel®, Erelzi®, Nepexto®) on saatavana kuiva-ainetta sisältävinä pakkauksina, joissa on mukana liuotin sekä esitäytettyinä ruiskuina ja kyninä. Lääke rauhoittaa niveltulehdusta ja estää sen etenemistä. Vaikutus nähdään 24 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta. Etanersepti kuuluu biologisten lääkkeiden ryhmään.

Etanersepti estää solujen välistä tiedonsiirtoa vaikuttamalla reumaattisessa tulehduksessa keskeiseen aineeseen, joka on kasvainnekroositekijä-alfa (TNF-α). Kun sen toiminta estyy, niveltulehdus ja siihen liittyvä nivelvaurio vähenevät. Etanerseptihoitoon on suositeltavaa liittää metotreksaattihoito tai muu vastaava lääkehoito, sillä tämä parantaa hoidon tehoa. Muita biologisia lääkkeitä ei pidä antaa samanaikaisesti.

Annostus ja lääkkeen antaminen

Aikuisille etanerseptiä annetaan ruiskeena ihon alle kerran tai kahdesti viikossa kerta-annoksesta riippuen. Lapsille ja nuorille sopiva annos on riippuvainen painosta ja sairaudesta, ja lääkäri ohjeistaakin sopivan annostuksen ja etanerseptivalmisteen valinnassa. Useita vuosia kestäneestä hoidosta on jo runsaasti kokemuksia.

Potilas voi itse opetella ruiskeiden antamisen tai ne voi kotona antaa joku hänen läheisistään. Lääkkeen valmistajan ohjeita antamisesta on noudatettava.

Haittavaikutukset

Noin kolmasosalla potilaista esiintyy iholla lääkkeen pistoskohdassa ohimeneviä ärsytysoireita, esimerkiksi punoitusta tai kutinaa. Nämä oireet ovat tavallisimpia hoidon alussa. Myös erilaisia tulehduksia, kuten nenän sivuontelotulehdusta tai virtsatietulehdusta sekä allergisia reaktioita voi esiintyä etanerseptilääkityksen yhteydessä. Muut haittavaikutukset ovat harvinaisia. Valkosolujen (B-Leuk) väheneminen tai muut verimuutokset ovat mahdollisia.

Etanersepti voi lisätä alttiutta infektioihin. Vakavat infektiot hoidon yhteydessä ovat harvinaisia, mutta hoitoa ei saa aloittaa tai jatkaa, jos potilaalla on märkäpesäkkeitä tai jokin krooninen hoitamaton infektiotauti.

Tuberkuloosin aktivoituminen on mahdollista, joskin harvinaisempaa kuin muilla TNF-estäjillä. Sairastumisriski on selvitettävä jo ennen hoidon aloittamista. Tarvittaessa on harkittava samanaikaista tuberkuloosilääkitystä.

Myös B-virushepatiitti voi aktivoitua, joten tämän viruksen kantajia on tarkoin seurattava.

Etanerseptin ei ole havaittu lisäävän riskiä sairastua syöpäsairauksiin. Biologisten lääkkeiden käytön yhteydessä on kuitenkin pidetty mahdollisena lymfoomaan sairastumista. Keskushermoston myeliinikatoa aiheuttavia sairauksia (esimerkiksi multippelia skleroosia) on raportoitu etanerseptihoidon yhteydessä, joten tällaiset sairaudet ovat yleensä hoidon esteenä.

Leikkausten yhteydessä on suositeltavaa lopettaa hoito viimeistään viikkoa ennen leikkausta ja aloittaa uudelleen noin kaksi viikkoa toimenpiteen jälkeen.

Rokotuksista on syytä huolehtia suositusten mukaisesti. Ennen eläviä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden antamista on suositeltavaa pitää etanerseptihoidossa ainakin kolmen viikon tauko. Hoidon voi aloittaa 2–4 viikkoa elävän rokotteen antamisen jälkeen.

Raskaus ja imetys

Raskauden tai imetyksen aikana etanerseptiä ei pidä käyttää, ellei tähän ole pakottavaa syytä. Suositellaan, että hoito lopetetaan kolme viikkoa ennen mahdollista raskautta. Miesten osalta ei ole erityisiä ohjeita perhesuunnittelun suhteen.

Raskautta suunniteltaessa tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Lisätietoa lääkehoidon vaikutuksista hedelmällisyyteen, raskauteen ja imetykseen on mahdollista saada teratologisesta tietopalvelusta.  

Hoidon seuranta

Etanerseptihoidon aloittamisen jälkeen tulee ottaa säännöllisin väliajoin laboratoriokokeita, joiden avulla voidaan seurata hoidon tehokkuutta ja turvallisuutta. Lääkityksen aloittamisen jälkeen otetaan perus- tai täydellinen verenkuva ja maksaentsyymit (ALAT), minkä lisäksi tulevien vastaanottokäyntien yhteydessä suositellaan tutkittaviksi lasko, CRP, KREA, AFOS ja virtsakoe. Näistä seurantakokeista voit lukea tarkemmin Reuma-aapisen artikkelista ”Tietoa reumalääkkeiden seurantakokeista”.

Etanerseptihoito edellyttää seurantaa hoitoon perehtyneen erikoislääkärin toimesta. Lisätietoja lääkityksen seurannasta löytyy Terveyskylän Reumatalon sivuilta lääkehoidon seurantataulukosta.

Tärkeää muistettavaa

  • Lääkitys voi lisätä alttiutta infektioihin, eikä sitä saa antaa akuuttien tai vakavien infektioiden aikana. 
  • Lääkärin kanssa tulee keskustella lääkityksen tauottamisesta rokotusten ja leikkausten yhteydessä. 

Päivitetty 15.5.2023