Reumasairauksien ravitsemustieto

Tulehduksellisen reumasairauden aktiivisessa vaiheessa tulehdus kiihdyttää aineenvaihduntaa. Aineenvaihdunnan kiihtyminen lisää energian, proteiinien, vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta. Riittävä energian ja ravintoaineiden saanti on tärkeää, koska se mahdollistaa hyvän ravitsemustilan säilymisen. Jos energiaa ja ravintoaineita ei saada riittävästi, elimistö hajottaa kudoksiaan nopeammin kuin ne pystyvät uusiutumaan. Tällöin paino laskee, lihakset kuihtuvat ja ravitsemustila heikkenee. Huono ravitsemustila heikentää toimintakykyä arjen askareissa ja voi pahentaa reumasairauden oireita.

Energian saanti ruoasta on sopivalla tasolla, kun paino pidemmällä aikavälillä pysyy samoissa lukemissa. Monipuolinen ja riittävä syöminen on tärkeää ravintoaineiden saannin turvaamiseksi. Taudin aktiivivaiheessa voidaan tarvittaessa käyttää monivitamiini-kivennäisainevalmistetta lääkärin tai ravitsemusterapeutin ohjeen mukaan. Tulehdus lisää riskiä myös sydän- ja verisuonisairauksiin sekä osteoporoosiin. Riskiä voidaan pienentää kiinnittämällä huomiota ruokavalion rasvan laatuun, suolan saantiin sekä riittävään kalsiumin ja D-vitamiinin saantiin.

Vitamiinit ja kivennäisaineet

Pitkään jatkunut tulehdus laskee joidenkin ravintoaineiden, kuten sinkin, seleenin, C-vitamiinin ja B6-vitamiinin, pitoisuutta veressä. Näiden ravintoaineiden riittävä saanti ruokavaliosta on tärkeää. Runsaalla saannilla ei ole kuitenkaan osoitettu olevan vaikutusta reumasairauksien hoitoon. Vastaavasti kuparin pitoisuus veressä ja nivelnesteessä voi nousta.

Antioksidantteja eli C-vitamiinia, E-vitamiinia, beetakaroteenia ja seleeniä tarvitaan elimistön puolustusjärjestelmien toimintaan. Näitä ravintoaineita saadaan yleensä riittävästi monipuolisesta ruokavaliosta. C-vitamiinin lähteitä ovat kasvikset, hedelmät ja marjat. E-vitamiinia saadaan kasviöljyistä ja täysjyväviljasta. Seleeniä on erityisesti maitovalmisteissa, kalassa ja lihassa sekä viljatuotteissa. Antioksidanttien saanti voidaan tarvittaessa turvata monivitamiini-kivennäisainevalmisteella, mutta varsinaisia antioksidanttivalmisteita ei suositella.

Tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyy usein anemia, koska tulehdusprosessi tarvitsee rautaa. Rautaa siirtyy verestä tulehtuneisiin niveliin, jolloin veren hemoglobiinipitoisuus pienenee. Elimistön rautavarastot ovat kuitenkin yleensä normaalit. Rautavalmistetta ei tule käyttää tilan korjaamiseksi, ellei raudan puutetta ole todettu ja käytöstä tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Runsas raudan saanti voi lisätä tulehdusta, mutta ei paranna siitä johtuvaa anemiaa.

Runsas A-vitamiinin saanti lisää riskiä osteoporoosiin ja lonkkamurtumiin. Ruokavaliosta ei yleensä saada liian paljon A-vitamiinia, ellei siihen kuulu jatkuvasti runsaasti maksaa. Liikasaannin riski liittyy ravintolisien käyttöön. Ravintolisistä, kuten monivitamiini- ja kalaöljyvalmisteista, kannattaa valita tuote, jossa ei ole A-vitamiinia.

Folaatti on B-ryhmän vitamiini, jota saadaan esimerkiksi vihreistä kasviksista, hedelmistä ja täysjyväviljasta. Tietyt reumalääkkeet, esimerkiksi metotreksaatti ja sulfasalatsiini, aiheuttavat folaatin puutetta. Tämän takia metotreksaattihoidon yhteydessä käytetään aina foolihappolisää. Foolihappo vähentää myös lääkityksen sivuoireita kuten pahoinvointia.

Kasvisruokavalioiden on tutkimuksissa havaittu vähentävän niveltulehduksen oireita. Monipuolisen ruokavalion voi toteuttaa kasvisruokavaliona, mutta se tulee suunnitella huolellisesti, koska yksipuolisesta kasvisruokavaliosta energian ja ravintoaineiden saanti jää usein puutteelliseksi. Kasvisten, hedelmien ja marjojen käytöllä on edullisia vaikutuksia reumasairauden oireisiin ja terveyteen myös ilman, että noudatetaan kasvisruokavaliota. Tämän takia niiden käyttöä kannattaa lisätä.

Osa reumasairaista tuntee niveloireiden pahentuvan runsaan liha-aterian jälkeen. Jos kokee punaisen lihan käytön pahentavan oireita, voi sen käyttöä välttää ja suosia proteiinin lähteinä esimerkiksi kalaa, broileria ja soijaa. Punainen liha sisältää arakidonihappoa, josta muodostuvat tulehduksenvälittäjäaineet voivat selittää vaikutusta.

Paaston on todettu lievittävän reumasairauden oireita, kuten kipua, jäykkyyttä ja turvotusta tulehtuneissa nivelissä. Tämän on esitetty johtuvan tiettyjen rasvahappojen vähäisestä saannista, jolloin niistä muodostuvien tulehdusvälittäjäaineiden muodostuminen heikkenee. Vaikutusta voi selittää myös laihtuminen paastoamisen seurauksena. Lisääntyneen energian ja ravintoaineiden tarpeen tyydyttäminen paastoamalla on vaikeaa. Paastoa ei voi jatkaa pitkään ja oireet palaavat sen päätyttyä. Pitkäaikainen paasto altistaa samoille muutoksille kuin tulehdus: elimistöön kehittyy puutostiloja ja lihakset surkastuvat, mikä heikentää toimintakykyä. Paastoa ei suositella käytettäväksi reumasairauksien hoidossa, varsinkaan taudin aktiivivaiheessa.

Omega-3-rasvahapoilla on kipua ja tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia. Ne saattavat myös hidastaa reumasairauden etenemistä. Omega-3-rasvahappoja saadaan erityisesti kalasta sekä kasviöljyistä ja niistä valmistetuista kasvimargariineista. Kalan käytön korvaamista kalaöljyvalmisteilla ei suositella, koska kalaöljyvalmisteet voivat vaikuttaa haitallisesti veren rasva- ja sokeriarvoihin. Lisäksi jotkut kalaöljyvalmisteet sisältävät A-vitamiinia, jonka runsas saanti altistaa osteoporoosille.

Runsaskuituinen ruokavalio muuttaa suoliston mikrobistoa, mikä voi vaikuttaa edullisesti niveloireisiin. Suoliston mikrobistoon voidaan vaikuttaa myös säännöllisellä maitohappobakteerien käytöllä. Maitohappobakteereja sisältävien elintarvikkeiden ja maitohappobakteerivalmisteiden käytöstä ei ole todettu olevan haittaa. Jos valmisteiden kokee auttavan niveloireisiin, voi niitä käyttää kuitupitoisen ruokavalion lisänä.

Välimeren ruokavalioon kuuluu runsaasti kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljaa, kalaa ja kasviöljyjä sekä vain vähän lihaa. Tällaisen ruokavalion on havaittu vähentävän kipua nivelreumaa sairastavilla ja vaikuttavan edullisesti terveyteen. Suomessa vastaava ruokavalio on terveyttä edistävä pohjoismainen ruokavalio, johon kuuluvat myös marjat. Runsaasti kasviksia ja kalaa sisältävää ruokavaliota voidaan suositella kaikille reumasairauksia sairastaville.

”Luin 80-luvulla artikkeleita punaisen lihan ja kivun yhteydestä. Punaista lihaa en ole sen jälkeen käyttänyt, joten en osaa sanoa, onko se auttanut. Kipuja on ja tauti etenee edelleen, mutta veriarvoni ovat pysyneet erittäin hyvänä koko ajan. Välimeren ruokavalio sopii minulle.”, lastenreumaa sairastava nainen

Tulehdus heikentää luun kykyä uusiutua, mikä pienentää luuntiheyttä ja altistaa luunmurtumille. Reumalääkkeistä glukokortikoidit (kortisoni) heikentävät luun uusiutumista, mutta myös vähentävät tulehdusta ja parantavat liikuntakykyä, mikä suojaa luuta haurastumiselta. Liikunnan määrä sekä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ravinnosta vaikuttavat luun tiheyteen.

Luustoterveyden kannalta on tärkeää pitää huolta riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista. Kalsiumia tarvitaan luun rakennusaineeksi ja D-vitamiinia kalsiumin imeytymiseen. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet ja juustot, joista kalsium myös imeytyy hyvin. Kalsiumia saadaan myös kalasta ja kasvikunnan tuotteista. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat kala sekä maitovalmisteet ja ravintorasvat, joihin on lisätty D-vitamiinia. Kalsiumin ja D-vitamiinin lähteistä on kerrottu kohdassa Terveyttä edistävä ruokavalio.

Kalsiumin saantisuositus aikuisille on 800 mg päivässä, mikä saadaan esimerkiksi 5–6 dl maitovalmistetta ja 2–3 viipaleesta juustoa. Tulehduksellisissa reumasairauksissa suositellaan kalsiumia hieman enemmän: 1000 mg/vrk. Taudin aktiivivaiheessa, kortisonilääkityksen yhteydessä tai jos osteoporoosiriski on muuten suurentunut, suositeltava määrä on 1000-1500 mg/vrk. Tällöinkin pyritään kattamaan suositeltava saanti ensisijaisesti ravinnolla.

D-vitamiinia suositellaan aikuisille (18-74-vuotiaat) 10 μg päivässä. Tämä määrä saadaan syömällä päivittäin 5–6 dl D-vitaminoituja maitovalmisteita ja käyttämällä D-vitaminoitua leipärasvaa. Kalan käyttö 2–3 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen täydentää D-vitamiinin saantia. D-vitamiinin saanti turvataan tarvittaessa ravintolisällä, joiden annostuksen lääkäri arvioi yksilöllisesti. ”Varmuuden vuoksi” näitä valmisteita ei tule omin päin käyttää.

Tulehduksellisia reumatauteja sairastavilla on suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin tai aivoverenkierron häiriöihin. Veren kohonnut kolesterolipitoisuus on myös merkittävä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä. Näiden sairauksien kehittymiseen voidaan vaikuttaa ruokavalinnoilla. Keskeistä on ruokavalion rasvan laatu: pehmeää rasvaa kannattaa lisätä ja kovan rasvan saantia vastaavasti vähentää. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota suolan saantiin. Alle on koottu käytännön vinkkejä näiden muutosten tekemiseen.

Rasvan laadun parantaminen käytännössä

Lisää pehmeää rasvaa

• valitse leivälle vähintään 60 % rasvaa sisältävä margariini tai kasvirasvalevite, jossa on sydänmerkki
• käytä ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa kasviöljyjä tai juoksevaa margariinia tai suositeltavaa leipärasvaa
• lisää salaatin päälle ½–1 rkl öljyä tai öljypohjaista salaatinkastiketta
• syö kalaa vähintään 2–3 kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen
• syö 2 rkl maustamattomia pähkinöitä, siemeniä ja manteleita päivittäin

Vähennä kovaa rasvaa

• valitse rasvattomia tai vähärasvaisia (≤1 %) maitovalmisteita sekä vähärasvaista (≤17 %) juustoa
• vaihda runsasrasvainen liha ja lihavalmisteet vähärasvaiseen (rasvaa ≤10 %) lihaan, nahattomaan siipikarjaan tai kalaan
• valitse leikkeleeksi enintään 4 % rasvaa sisältäviä vaihtoehtoja
• vähennä voin, voi-kasviöljyseosten ja kermojen käyttöä
• käytä rasvaisia leivonnaisia ja makeisia vain satunnaisesti

Kohonnut verenpaine on sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä. Suola nostaa verenpainetta, joten suolan saantia vähentämällä voidaan ehkäistä verenpaineen nousua ja hoitaa kohonnutta verenpainetta. Suurin yksittäinen suolan lähde Suomessa on leipä, joten siitä kannattaa valita vähäsuolaisia vaihtoehtoja (suolaa < 1 %). Muita suolan lähteitä ovat lämpimät ruoat, leivät, juustot, makkarat, leikkeleet, suolaa sisältävät mausteseokset, liemivalmisteet ja maustekastikkeet sekä runsassuolaiset naposteltavat. Vaikka ruokaan ei lisäisi yhtään suolaa, kertyy sitä huomaamatta elintarvikkeista piilosuolana. Suositus suolan saannista aikuisille on korkeintaan 5 g eli teelusikallinen päivässä. Tähän määrään sisältyy elintarvikkeiden piilosuola ja ruokaan lisätty suola. Suolan käyttöä kannattaa vähentää asteittain pienin muutoksin. Makuaisti tottuu vähempään suolaan muutamassa viikossa.

Suolan saannin vähentäminen käytännössä

• Vertaile elintarvikkeiden suolapitoisuuksia ja valitse vähemmän suolaa sisältäviä vaihtoehtoja
  • erityisesti leivän suolapitoisuus kannattaa huomioida ja valita vähäsuolaisia, alle 1,0 % suolaa sisältäviä, vaihtoehtoja
• Vähennä leikkeleiden ja juustojen käyttöä leivällä ja korvaa osa kasviksilla
• Käytä runsassuolaisia naposteltavia vain satunnaisesti
• Suosi ruoanvalmistuksessa mahdollisimman vähän käsiteltyjä raaka-aineita, jolloin voit itse vaikuttaa lisätyn suolan määrään
• Mausta suolattomilla mausteilla, kuten yrteillä, pippureilla, tomaatilla tai sitruunamehulla
• Vähennä suolaisten mausteseosten, maustekastikkeiden ja liemivalmisteiden käyttöä
• Käytä tavallisen suolan sijaan vastaava määrä mineraalisuolaa
• Vaihda pöydällä oleva suolasirotin pippurimyllyyn tai suolattomaan yrttimausteeseen

Tulehduksellisissa reumasairauksissa liikuntarajoitteet ja reumalääkkeet, kuten kortisoni, altistavat ylipainolle. Ylipaino lisää myös nivelrikon ja kihdin riskiä, joten ylipainoisilla laihduttaminen on tärkeä osa näiden sairauksien ehkäisyä ja hoitoa. Tulehduksen aktiivisessa vaiheessa on tärkeää pitää huolta riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista, eikä laihduttaminen ole tällöin ajankohtaista. Tulehduksen laannuttua kannattaa painonpudotukseen tähdätä maltillisesti ruokavaliomuutoksilla ja liikunnan lisäämisellä. Sopiva, maltillinen painonpudotusvauhti on 0,5–1 kg viikossa. Kun kaikkea ei muuteta kerralla, uudet tottumukset omaksutaan paremmin osaksi arkea ja saadaan pysyvämpiä tuloksia.

Säännöllinen ateriarytmi ja sopivat annoskoot ovat syömisen hallinnan perusta. Kuitu lisää kylläisyyden tunnetta ja tasaa verensokerin nousua. Kasvikset, hedelmät ja marjat sisältävät runsaasti kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta vain vähän energiaa. Näin ollen ne sopivat hyvin painonhallitsijan ruokavalioon. Myös täysjyvävilja on erinomainen kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde.

Proteiini ylläpitää kylläisyyttä ja ehkäisee lihasten menetystä painonpudotuksen seurauksena. Riittävästä proteiinin saannista kannattaa huolehtia, mutta ylenmääräinen proteiinipitoisten ruoka-aineiden käyttö ei hyödytä, koska ylimäärä käytetään energiantuottoon tai varastoidaan rasvaksi. Rasva sisältää runsaasti energiaa, mutta myös välttämättömiä rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja. Painonhallinnassa rasvaa ei kannata välttää, vaan panostaa rasvan laatuun ja suosia pehmeän rasvan lähteitä. Runsasrasvaisten ruokien, kuten pikaruokien ja leivonnaisten, käyttöä on hyvä vähentää.

Alla olevaan laatikkoon on koottu asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos tavoitteena on painonpudotus. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla, vaan ottaa yksi tai kaksi kohtaa kerrallaan tarkasteluun. Kun niistä on muodostunut tapa, voi kokeilla seuraavaa muutosta.

Tavoitteena painonpudotus - mistä aloittaisin?

• Tarkista, että syöt säännöllisesti päivän mittaan

• Kiinnitä huomiota annoskokoihin

• Huomioi, mitä syöt päivän aikana

  • Kokeile ruokapäiväkirjaa, johon kirjaat kaikki ateriat, välipalat ja napostelut

• Lisää kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä

• Syö jokaisella aterialla jotain kasvista, hedelmää tai marjaa

• Täytä puolet pääruokalautasesta kasviksilla

• Lisää täysjyväviljan ja vähennä vähäkuituisen (kuitua <6 grammaa 100 grammassa) viljan käyttöä

• Vähennä runsasrasvaisten ja -sokeristen ruokien käyttöä

• Vähennä energiapitoisten juomien käyttöä ja juo janoon vettä tai maustamatonta, suolatonta kivennäisvettä

• Lisää arkiaktiivisuutta ja liikuntaa mahdollisuuksien mukaan

Reumasairauksiin voi liittyä ruoansulatuskanavan oireita, kuten ummetusta ja toiminnallisia vatsavaivoja. Toiminnallisilla vatsavaivoilla tarkoitetaan ruoansulatuskanavan oireita, kuten turvotusta, ripulia ja ummetusta, joille ei löydy elimistöstä selittävää syytä. Vaivat ovat vaarattomia, mutta hankaloittavat elämää. Yleisimpiä toiminnallisia vatsavaivoja ovat toiminnallinen ylävatsavaiva (dyspepsia) ja ärtyvän suolen oireyhtymä.

Vähäinen liikunta ja reumalääkitys voivat aiheuttaa ummetusta. Ruokavaliossa ensisijaista on riittävä kuidun saanti. Kuidun saantisuositus on naisille vähintään 25 g ja miehille vähintään 35 g päivittäin. Hyviä kuidun lähteitä ovat täysjyväviljavalmisteet, kasvikset, hedelmät, marjat, pähkinät ja siemenet. Ruokavalion kuitupitoisuutta voidaan lisätä myös kuitulisillä (esim. leseet, psyllium). Kuitupitoisen ruokavalion lisäksi on tärkeää riittävä nesteen saanti ja säännöllinen liikunta. Nestettä on hyvä juoda vähintään 1–1,5 litraa päivittäin. Liikkuminen aktivoi suolen toimintaa, joten liikuntaa on hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan. Säännölliset WC-käynnit auttavat suolta toimimaan paremmin.

”Olen huomannut, että paprika sekä sitrushedelmät vaikuttavat vointiini. Huonontavasti paprika käy niveliin ja sitrushedelmät alkaa korventamaan ruokatorvea.”, CREST-oireyhtymää sairastava nainen

Toiminnallisessa ylävatsavaivassa oireina on kipua ja poltetta ylävatsalla, varhaista kylläisyyden tunnetta syötäessä tai voimakasta täyteläisyyden tunnetta aterian jälkeen. Lisäksi voi esiintyä turvotusta, närästystä ja pahoinvointia. Tupakointi ja tietyt lääkeaineet, esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, lisäävät oireilua. Pienet ateriat säännöllisin väliajoin ja syömistilanteen rauhoittaminen voivat helpottaa. Oireita aiheuttavat ruoka-aineet ovat yksilöllisiä. Mahdollisia aiheuttajia voivat olla rasvainen ruoka, kaali, lanttu, pavut, herneet, sipulit, paprika, kurkku, omena, sitrushedelmät tai kahvi. Hyvin kypsennetty ruoka sulaa helpommin ja kohtuullisesti maustettu ruoka ei ärsytä mahan limakalvoa. Oireiden voimakkuus vaihtelee ja jonain päivänä voi syödä vapaasti ilman oireita, kun taas toisena oireita on ruokavaliorajoitteista huolimatta.

Ärtyvän suolen oireyhtymä on suolistossa, erityisesti paksusuolessa, esiintyvä toiminnallinen vatsavaiva. Oireena on ripulia, ummetusta tai näitä kahta vaihdellen. Lisäksi voi esiintyä vatsan turvotusta, kipua ja ilmavaivoja. Ruokavaliomuutoksilla voidaan useimmiten helpottaa oireita. Osalle ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivistä auttaa tiettyjen huonosti imeytyvien hiilihydraattien (FODMAP-hiilihydraattien) välttäminen. Ruokavalio on kuitenkin tiukimmillaan hyvin rajoittunut ja sitä tulee pyrkiä aktiivisesti laajentamaan. Jos vatsaoireet kaventavat ruokavaliota selvästi, ruokavalion riittävyys on hyvä tarkistaa ravitsemusterapeutin vastaanotolla.

Reumasairauden seurauksena ruoanvalmistus ja syöminen voivat vaikeutua. Tulehdus, kipu ja jäykkyys leukanivelissä vaikeuttavat ruoan pureskelua ja nielemistä. Suun kuivuminen aiheuttaa kipua suuhun, makumuutoksia ja nielemisvaikeuksia. Lääkitysten sivuvaikutuksena voi tulla ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja makumuutoksia. Näiden ongelmien seurauksena syödyn ruoan määrä voi vähentyä ja ruoasta ei saada riittävästi tarvittavia ravintoaineita. Jos paino kääntyy laskuun ja ruokaa on vaikea saada syötyä riittävästi, on ruoan rikastaminen tarpeen (katso tarkemmat ohjeet alla). Tällöin riittävä määrä energiaa ja ravintoaineita saadaan pienemmästä ruokamäärästä.

Ruokahaluttomuus ja pahoinvointi

Kun ruokahalua ei ole, on erityisen tärkeää pitää kiinni säännöllisistä ruokailuajoista. Suuret annokset eivät houkuttele syömään, jos ruoka ei maistu. Pienet ateriat ja välipalat muutaman tunnin välein ovat helpompia syödä. Mieliruokia kannattaa pitää helposti saatavilla. Juomat on hyvä juoda aterioiden välillä, jotta ne eivät vie tilaa ruoalta. Ruokahalu voi vaihdella vuorokaudenaikojen mukaan. Tällöin kannattaa ajoittaa pääruoka ajankohtaan, jolloin ruoka maistuu parhaiten. Raitis ilma lisää ruokahalua, joten ulkoilu tai huoneen tuuletus ennen ateriaa voi auttaa. Ruokahalua voi herättää myös miellyttävä ruokailutilanne. Ruokahaluttomalle helposti pureskeltava ruoka on parempi vaihtoehto kuin runsaasti pureskelua vaativa.

Rauhallinen syöminen ja huolellinen pureskelu vähentävät syömisen aiheuttamaa huonoa oloa. Myös juomat kannattaa nauttia hitaasti ja pääosin aterioiden välissä. Jos ruokailu ei onnistu, on tärkeä muistaa juoda riittävästi. Ruoan lämpötilaa, makeutta ja mausteisuutta muuttamalla voi vaikuttaa sen maistuvuuteen. Voimakkaasti tuoksuvat, makeat ja rasvaiset ruoat voivat lisätä pahoinvointia. Kylminä tarjottavat ja miedot ruoat maistuvat yleensä paremmin. Kuivien ruokien, kuten voileipäkeksin tai korpun, syöminen voi lievittää pahoinvointia. Lepo, ei kuitenkaan makuuasennossa, aterian päätyttyä vähentää ruokailun jälkeistä pahoinvointia.

Väsymys

Väsyneenä ruoanvalmistus ja syöminen voivat tuntua haastavilta. Tällöin on tärkeää pitää kiinni tasaisesta ateriarytmistä ja syödä riittävästi. Säännöllinen syöminen 4–6 kertaa päivässä auttaa jaksamaan, kun taas pitkät ateriavälit ja raskaat ateriat voivat lisätä väsymystä. Riittävä syöminen on tärkeää, koska liian pieni energiansaanti voi myös aiheuttaa uupumusta.

Jos väsymys vaikeuttaa ruoanvalmistusta, kannattaa ruokaa valmistaa kerralla isompi määrä ja pakastaa valmiiksi käyttöannoksiksi. Suunnitelmallisuus helpottaa myös ruokaostosten tekoa. Ruoanvalmistuksen apuna voi käyttää myös puolivalmisteita ja valmisruokia. Niistä hyviä valintoja säännöllisempään käyttöön ovat enintään 5 % rasvaa ja enintään 0,8 % suolaa sisältävät vaihtoehdot. Jos väsyneenä on taipumusta naposteluun, kannattaa kiinnittää huomiota välipalojen ravitsevuuteen. Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi maitoon keitetty puuro ja hedelmä tai täysjyväleipä, jonka päällä on margariinia, leikkelettä ja kasviksia tai pirtelö, jossa on rahkaa, maitoa, marjoja ja leseitä.

Makumuutokset

Makumuutoksia ovat esimerkiksi makuaistin heikkeneminen tai voimistuminen sekä metallin maku suussa. Maistuvan ruoan löytämiseksi kannattaa kokeilla mausteiden käytön lisäämistä tai vähentämistä. Kokeilemalla rohkeasti myös uusia mausteita voi löytää sopivia makuja. Jos makeuden maistaminen vaikeutuu, voi makeutta lisätä esimerkiksi sokerilla tai hunajalla. Vastaavasti happamia makuja saadaan esimerkiksi sitruunamehusta tai viinietikasta. Lihan marinointi voi parantaa sen maistuvuutta. Ruoan tarjoilulämpötila vaikuttaa myös maistuvuuteen ja lämpimissä ruoissa maut korostuvat yleensä enemmän kuin kylmissä ja huoneenlämpöisissä.

Suun kuivuus ja nielemisvaikeudet

Suun kuivuus sekä leukanivelen kipu ja jäykkyys vaikeuttavat pureskelua ja nielemistä. Kuiva suu on altis myös limakalvojen ärtymiselle ja haavaumille. Riittävä nesteen saanti on tärkeää ja voi helpottaa suun kuivuusoireita. Suositeltavia janojuomia ovat vesi ja maustamaton suolaton kivennäisvesi. Nesteen tarve on yksilöllinen, mutta useimmiten 1–1,5 l eli 5–8 lasillista on sopiva määrä. Ruoka kannattaa pureskella huolellisesti, koska pureskelu lisää syljen eritystä. Pureskelua vaativia ruokia ovat esimerkiksi karkea leipä, kasvikset, hedelmät ja pähkinät. Ksylitolipastilleilla ja -purukumeilla voi aktivoida syljen eritystä, jos ne eivät ärsytä suuta eikä ksylitoli aiheuta vatsaoireita.

Jos syljen eritys on loppunut, riittävä nesteen saanti ja huolellinen pureskelu eivät auta. Tällöin kuivaa suuta voi kostuttaa nauttimalla päivän mittaan pieniä määriä sokeritonta nestettä tai imeskelemällä jääpaloja. Suun ärsytystä voi hoitaa levittämällä suun limakalvoille ruokaöljyä, esim. mietoa rypsiöljyä, tai apteekista saatavaa kosteuttavaa geeliä. Jos suun kuivuuden tai leukanivelen tulehduksen takia pureskelua vaativien ruokien syöminen vaikeutuu, kannattaa suosia pehmeitä, kosteita ja nestemäisiä ruokia. Kosteat ja pehmeät ruoat ovat myös usein kuivia ja kiinteitä ruokia helpompia niellä.

Ruoanvalmistuksen ja syömisen apuvälineet

Reumasairauksissa kipu ja virheasennot nivelissä voivat rajoittaa toimintakykyä. Erityisesti yläraajojen toimintarajoitteet vaikeuttavat omatoimista ruoanvalmistusta ja syömistä. Näihin tilanteisiin on kehitetty apuvälineitä, jotka suojaavat niveliä rasitukselta ja mahdollistavat toiminnan liikerajoitteista tai heikentyneestä puristusvoimasta huolimatta. Puristusvoimaa tarvittavissa toimissa auttavat pihdit ja avaajat. Liukuestealustat, kiinnitettävät leikkuulaudat ja pystykahvaiset veitset mahdollistavat pilkkomisen. Ruokailun apuvälineitä ovat esimerkiksi aterimet, joissa on paksumpi varsi tai joiden varsi on taivutettavissa itselle sopivaan asentoon. Toimintaterapeutti neuvoo sopivien apuvälineiden hankinnassa ja käytössä.

 Ruoan rikastaminen

Jos edellä kuvatuista keinoista ei ole apua ja paino laskee, ruoan rikastaminen voi olla tarpeen. Ruoan rikastamisella tarkoitetaan sen energia- ja ravintoainetiheyden lisäämistä. Rasvalisänä voidaan käyttää kasviöljyä, juoksevaa tai rasiamargariinia (rasvaa vähintään 60 %), kasvirasvakermaa ja harkiten myös voita tai kermaa. Näitä lisätään esimerkiksi keittoon tai puuron sekaan. Ravinnonsaannin tehostamisessa kannattaa suosia ensisijaisesti pehmeää rasvaa sisältäviä vaihtoehtoja tulehduksen hillitsemiseksi. Riittävästä proteiinin saannista on tärkeää huolehtia käyttämällä jokaisella aterialla jotain proteiinipitoista, kuten maitovalmisteita, lihaa, kalaa, broileria, kalkkunaa tai pähkinöitä. Ruokien proteiinipitoisuutta voi lisätä esimerkiksi kananmunalla tai maitojauheella. Sokerilla ja hunajalla voi suurentaa makeiden ruokien energiapitoisuutta.

Apteekista saatavilla kliinisillä täydennysravintovalmisteilla voi täydentää ruokavaliota, jos ruoasta ei saada riittävästi energiaa ja ravintoaineita. Ruokaan sekoitettavilla jauhemaisilla valmisteilla tai nautintavalmiilla nestemäisillä ja lusikoitavilla valmisteilla voi helposti lisätä ruokavalion energia- ja/tai ravintoainepitoisuuksia. Täydennysravintojuomat ovat käyttövalmiita tuotteita, joista on saatavilla useita eri makuja. Yksi pullo täydennysravintojuomaa vastaa energia- ja ravintoainesisällöltään yhtä lämmintä ateriaa. Käyttövalmiita täydennysravintovalmisteita on myös vanukkaina ja keittona. Ravitsemusterapeutti antaa yksilöllistä ohjausta ruokavalion täydentämiseen.