Reuma-lehti 3/17
Teksti: Heikki Julkunen, reumatologi, HYKS, Peijaksen sairaala
Kihti yleistyy länsimaissa nopeasti. Suurimmat syyt ovat elämäntapojen muutokset ja eliniän kohoaminen. Kihti on aineenvaihdunnan sairaus.
Kihdin alkuvaiheessa niveltulehduskohtauksia esiintyy yleensä yhdessä nivelessä ja ne rauhoittuvat melko nopeasti. Mikäli tautia ei hoideta, kohtaukset useimmiten uusiutuvat. Ne voivat esiintyä monessa nivelessä samanaikaisesti ja kestää pidempään. Myöhemmin tauti voi kroonistua, jolloin nivelet ovat jatkuvasti kipeät ja turvoksissa. Potilaalla voi esiintyä myös virtsatiekiviä ja ihonlaisia uraattikertymiä.
Kihtiä sairastaa yhdestä kahteen prosenttia suomalaisista. Valtaosa potilaista on miehiä. Taudin esiintyvyys kasvaa iän myötä. Yli 65-vuotiaista miehistä kihti on noin seitsemällä prosentilla, yli 85-vuotiasta naisista kolmella prosentilla.
Yli 65-vuotiaista miehistä kihti on noin seitsemällä prosentilla, yli 85-vuotiasta naisista kolmella prosentilla.
Kihti on aineenvaihdunnan sairaus, joka ilmenee tavallisimmin niveltulehduksena. Sitä edeltää vuosia kestänyt hyperurikemia eli kohonnut virtsahappopitoisuus. Äkillinen kihtikohtaus syntyy, kun huonosti liukenevat virtsahapon suolat eli uraatit kiteytyvät nivelen sisällä ja aiheuttavat voimakkaan tulehdusreaktion.
Uraatti eli virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Puriineja saadaan ruoasta ja niitä syntyy myös solujen normaalista tuhoutumisesta. Elimistö muodostaa puriineista nukleiinihappoja, jotka ovat solujen perimäaineksen tärkeitä rakenneosia. Virtsahappo poistuu elimistöstä lähinnä munuaisten kautta.
Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti. Useimmiten tulehtuvat ukkovarpaan tyvinivel ja alaraajan muut nivelet.
Seerumin uraatin normaalialueen yläraja miehillä on 480 µmol/l ja naisilla 350 µmol/l. Mitä korkeampi arvo on, sen suurempi riski on sairastua kihtiin. Keski-ikäisillä miehillä hyperurikemian ja kihdin syynä ovat useimmiten metabolinen oireyhtymä, ylipaino, korkea verenpaine, aikuistyypin diabetes, korkeat rasva-arvot ja alkoholin käyttö. Iäkkäillä ihmisillä ja naisilla tavallisia syitä ovat munuaisten vajaatoiminta sekä nesteenpoistajien käyttö.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Kihtikiteet varmistavat diagnoosin
Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti. Nivelkipu saavuttaa huippunsa noin puolessa vuorokaudessa. Useimmiten tulehtuvat ukkovarpaan tyvinivel ja alaraajan muut nivelet. Yläraajoissa kihti on harvinaisempi. Nivel ja sen ympäristö punoittavat, kuumottavat ja aristavat. Pahin kipu ja turvotus kestävät joitakin päiviä, mutta toimintakykyä haittaavat oireet voivat jatkua jopa viikkoja. Kohtaukseen voi liittyä myös lievää kuumetta. Kihtidiagnoosi on varma, jos tulehtuneesta nivelestä löytyy kihtikiteitä.
Kihdin alkuvaiheessa niveltulehduskohtauksia esiintyy yleensä yhdessä nivelessä ja ne rauhoittuvat melko nopeasti. Mikäli tautia ei hoideta, kohtaukset useimmiten uusiutuvat. Ne voivat esiintyä monessa nivelessä samanaikaisesti ja kestää pidempään. Myöhemmin tauti voi kroonistua, jolloin nivelet ovat jatkuvasti kipeät ja turvoksissa. Potilaalla voi esiintyä myös virtsatiekiviä ja ihonlaisia uraattikertymiä.
Jopa puolet selviää ilman pitkäaikaista lääkitystä
Akuutti kihtikohtaus hoidetaan levolla, kylmällä ja tulehduskipulääkkeillä. Nopean avun kipuun ja turvotukseen saa, jos hoitava lääkäri voi pistää kortikosteroidia tulehtuneeseen niveleen. Lääkettä voidaan käyttää myös lyhyenä kuurina suun kautta, esimerkiksi 20-40 mg Prednisonia 1-2 viikon ajan. Tehokkaalla hoidolla akuutti kihti paranee parhaimmillaan muutamassa päivässä. Toisaalta se voi myös pitkittyä ja aiheuttaa viikkojen sairasloman ja jopa sairaalahoidon.
Jo ensimmäisen kihtikohtauksen jälkeen suositellaan elämäntapojen ja ruokavalion tarkistusta. Perinteisissä kihtipotilaan ruokavaliosuosituksissa eritellään ruoka-aineet niiden sisältämän puriinin määrän mukaan. Paljon puriineja sisältäviä ruokia tulisi välttää.
Liikapaino lisää virtsahapon tuotantoa, vähentää sen erittymistä ja altistaa kihdille. Tutkimusten mukaan pelkkä painonpudotus vähäkalorisella ruokavaliolla pienentää seerumin virtsahappopitoisuutta yhtä paljon kuin perinteinen puriinirajoitus. Vaikka ruokavalion ja elämäntapojen muuttaminen on vaikeaa, on todettu, että jopa puolet kihtiin sairastuneista selviää tautinsa kanssa ilman pitkäaikaista lääkitystä.
Kroonisessa kihdissä elinikäinen hoito
Jos kihti ei pysy kurissa ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla, aloitetaan hyperurikemialääkitys. Kroonisessa nivelkihdissä lääkitys on syytä aloittaa heti, samoin jos potilaalla todetaan ihonalaisia uraattikertymiä tai kihtiin liittyy munuaiskivitaipumus. Lääkehoidon tavoite on laskea seerumin uraattiarvo pienemmäksi kuin 360 µmol/l, jolloin elimistön uraattiylimäärä vuosien kuluessa vähenee ja kihtikohtaukset vähenevät ja loppuvat.
Ensisijainen lääke on allopurinoli (Apurin, Allonol, Zyloric). Se estää virtsahapon muodostumista. Annosta kohotetaan hitaasti, kunnes seerumin uraatin tavoitetaso saavutetaan. Annos on yleensä 300--600 mg vuorokaudessa. Mikäli allopurinoli ei tehoa tai sovi, voidaan käyttää uudempaa lääkeainetta febuksostaattia (Adenuric). Aivan liian usein kihtiin sairastuneet potilaat lopettavat tehokkaan lääkityksen tai käyttävät sitä epäsäännöllisesti.
Kroonisessa kihdissä hoito on elinikäinen. Akuutissa vaihtelevassa kihdissä lääkitys voidaan tauottaa ja lopettaa jos seerumin uraatti pysyy tavoitteessa (alle 360 µmol/l) pelkällä ruokavaliolla ja elämäntapojen muutoksilla. Kihtiin sairastuneilla potilailla on usein korkea verenpaine, kohonneet rasva-arvot ja diabetes, joiden toteamiseen ja hoitoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota. On viitteitä myös siitä, että kihdin pitkäaikaisella lääkehoidolla voidaan estää tai hidastaa sydän- ja verisuonitautien etenemistä ja munuaisten vajaatoiminnan pahenemista.
Jo muinaiset roomalaiset
Kihti tunnettiin jo tuhansia vuosia sitten. Ensimmäinen tautiepidemia koettiin keisariajan Roomassa, toinen brittiläisen imperiumin loiston aikaan ja kolmas alkoi 1900-luvun lopussa.
Nyt meneillään olevan kihtiepidemian pääasiallisimmat syyt ovat metabolisen oireyhtymän yleistyminen, alkoholin käytön lisääntyminen, eliniän kohoaminen ja lääketieteellisen hoidon kehitys.
Sydän- ja verisuonitautipotilaat elävät yhä vanhemmiksi. Heillä kihti liittyy näihin sairauksiin, niiden hoitoon ja munuaisten vajaatoiminnan yleistymiseen.
Kihdin aiheuttama sairastavuus on viimeisten vuosikymmenien aikana selvästi lisääntynyt. Se kuormittaa yhä enemmän myös terveydenhuoltoa.
Kihtipotilaan ruokavalio-ohjeita
Vältettäviä ruoka-aineita
- Sisäelimet, etenkin maksa ja munuaiset
- Alkoholijuomat, erityisesti olut
Rajoitetusti syötäviä ruoka-aineita
- Kala, erityisesti mäti ja pienet kalat
- Äyriäiset
- Liha
- Herneet, pavut, sienet
Muita ohjeita
- Ylipainon välttäminen
- Riittävästi nestettä
alkoholittomat juomat. Kuva: Matias Honkamaa