Innostava työ saa kivutkin unohtumaan

reumaliitto.fi/tyo

Katri Pekkalalle unelmat ovat olemassa toteuttamista varten. Siitä on syntynyt värikäs työelämä, jota ei hidasta edes nivelrikko. Kainuulaistuneen pätkätyöläisen työvälineinä voivat yhden viikon aikana olla niin opetussuunnitelma, tietokone kuin raivaussahakin. 

”Työ, josta voi innostua, antaa sisältöä elämään ja auttaa katsomaan eteenpäin. Silloin kipuakaan ei koe samalla tavalla kuin jos omat ajatukset pyörivät vain kivun ympärillä”, Katri Pekkala, 50, sanoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Katri Pekkala metsässä
Katri Pekkala työskentelee luontomatkailuhankkeen vetäjänä. Työhön kuuluu myös metsässä liikkumista. Kuva: Anu Kovalainen.

Puolitoista vuotta sitten hänellä todettiin lonkkien pitkälle edennyt nivelrikko. Kivut olivat vaivanneet sitä ennen jo vuosikymmenen verran. Lopulta löytyi oikea diagnoosi. Katrin työterveyshuollossa kunnallisella puolella sattui työskentelemään lääkäri, joka oli tutkinut juuri lonkkien nivelrikkoa.

Nyt Katri tekee limittäin kahta luonteeltaan erilaista työtä. Hän on 50-prosenttisella työajalla vetämässä matkailukeskuksen kehittämishanketta ja tekee sen ohella opettajan sijaisuuksia.

”Tämä yhdistelmä on toiminut lonkkien kannalta hirveän hyvin”, Katri sanoo.

Työttömyystilastojen kärjessä pitkään keikkuneessa Kainuussa töitä ei ole valittavaksi asti. Limittäiset pätkätyöt ovat kuitenkin osoittautuneet nivelrikkoiselle sopivaksi ratkaisuksi.

”En pysty tekemään työtä, jossa pitää olla pitkään samassa asennossa. Koko päivä vaikkapa tietokoneella ei lonkkien takia ole mahdollista”, Katri sanoo.

Parhaiten nivelrikon kanssa selviää, kun voi jaksottaa työt oman kunnon mukaan. Innostuminen ja työhön uppoutuminen auttavat viemään ajatukset pois kivuista.

Kipujen kokeminen on aina subjektiivista.

”Kun on perusluonteeltaan vähän yliaktiivinen ja aina uudesta innostuva, niin kyllä se tässä tilanteessa auttaa. Tiedän, ettei sairaus pysähdy eikä siitä parannuta välttämättä edes leikkaukselta. Tulee hyviä ja huonoja jaksoja, ja sen kanssa pitää elää”, Katri sanoo. 

”Kivut ovat aina todellisia, eikä niitä kannata vähätellä, ei omia eikä muiden. Mutta kipujen kokeminen on aina subjektiivista.”

 

Kiinan ja Lapin kautta Kainuuseen

Ensimmäisen kerran Katri joutui kirurgin pöydälle jo 16-vuotiaana. Silloin toisesta polvesta leikattiin Bakerin kysta eli polvinivelkalvon pullistuma. Seuraavan kerran kirurgi tuli tutuksi 23-vuotiaana, kun polvet pettivät yhtäkkiä alta.

Molempien polvien nivelpinnat olivat tulehtuneet ja polvikierukat murtuneet. Leikkaus kuitenkin onnistui niin hyvin, että polvet ovat olleet oireettomia aivan viime vuosiin asti.

Katrin tie Kainuuseen ei ole ollut suora eikä mutkaton. Hitaampaa hengästyttää jo kuvaus siitä, mitä kaikkea Katri on ehtinyt tehdä. Ensin poliittisen historian opintoja yliopistossa. Sen jälkeen oli vuorossa opintoja Kiinassa, jonne Katri jäi vielä töihinkin useammaksi vuodeksi. Kortisoniampulli oli mukana siltä varalta, että polvet pettäisivät paikassa, jossa sitä ei olisi saatavilla. Indonesiassakin vierähti puoli vuotta töissä Suomen suurlähetystössä.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Katri Pekkala ja kannettava tietokone
Kannettava tietokone antaa mahdollisuuden vaihdella työasentoja. Kuva: Anu Kovalainen.

Suomeen paluun jälkeen alkoi kutkutella vanha unelma Lappiin muuttamisesta ja eräoppaaksi opiskelusta. Eräopaskursseja ei juuri silloin ollut tarjolla, mutta suo-opaskurssi sai pakkaamaan omaisuuden autoon ja suuntaamana pohjoiseen, läntisen Euroopan suurimmalle aapasuoalueelle.

Siellä vierähti vuosia, suo-oppaana, matkailuyrittäjänä ja hanketyöläisenä. Porotilallakin tuli vietettyä tovi harjoittelussa.

”Pääsin kouluttamaan kouluttamattomia eli hulluja poroja reen eteen vetoporoiksi, ja tietenkin myös asiakkaita ajamaan. Halusin ehdottomasti ansioluetteloon sanan poropiika, kun se on niin hieno nimitys. Safariopas olisi ollut paljon tylsempi”, Katri sanoo.

Lapin vuosien jälkeen sukujuuret alkoivat vetää kohti Kainuuta, jossa asuvat myös sisko ja ikääntyvä äiti.

”Ajattelin, että lähden kaivamaan omia juuriani Kainuusta”, Katri kertoo.

Ajattelin, että lähden kaivamaan omia juuriani Kainuusta.

Pian löytyi oma tölli: vanha rintamamiestalo ja siihen kuuluva pieni metsätila. Elämänmuoto on fyysisesti vaativa. Talo lämpiää puulla, ja metsä ja puutarha vaativat jatkuvaa työtä. Toisaalta liikkeessä pysyminen on myös parasta lääkettä nivelrikkoon, kunhan ei innostu liikaa repimään.

Vaihtelu pitää toimintakykyisenä

Katrin työviikkoon mahtuu monia erilaisia työtehtäviä.

Matkailun kehittämishankkeessa tärkein työkalu on tietokone. Pääasiassa Katri tekee etätöitä kotona. Siellä lonkkavikainen voi järjestää työasennot itselleen sopiviksi.

Kotona työt sujuvat välillä istuen, välillä seisten. Kissojen kiipeilytelineen hylly sattuu olemaan juuri oikealla korkeudella myös emännän seisten käytettäväksi tietokonetasoksi. Työhön kuuluu myös paljon luonnossa liikkumista, sillä hankkeen keskiössä on luontomatkailu.

Opettajan työ puolestaan vaatii paljon seisomista, varsinkin alaluokilla. Sekään ei nivelrikkoiselle tee hyvää. Uusi, toiminnallisuutta korostava opetussuunnitelma tarkoittaa, että opettaja on entistä isomman osan päivästä jaloillaan.

Muutaman päivän sijaisuus ei vielä ole ongelma, mutta kokonainen viikko jaloillaan tietää jo kovia kipuja ja unettomia öitä. Sijainen ei voi muokata omia työolojaan samoin kuin luokan vakituinen opettaja. Joistakin luokista löytyy onneksi satulatuoli, joka helpottaa lonkkavaivaisen päivää.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Katri Pekkala
Liikkeessä pysyminen auttaa pitämään nivelet toiminnassa. Kuva: Anu Kovalainen.

Viime vuosina kivut ovat olleet kovia ja nukkuminen niiden takia katkonaista. Lonkkaleikkausta Katri haluaa kuitenkin vielä lykätä, vaikka sellaiseen halutessaan pääsisikin.

Perhepiirissä kun on esimerkkejä myös huonosti onnistuneista leikkauksista. Katri on päättänyt sinnitellä, kunnes kivut käyvät sietämättömiksi. Sekä Katrin äidillä että siskolla on kummallakin nivelrikko.

Uusi innostuminen kiikarissa

Katri ei olisi Katri, ellei tulevaisuudessa olisi jo suunnitteilla uusi, innostava työ. Työnvaihto ei liity lonkkiin, vaan jälleen uuden unelman toteuttamiseen.

Katri on suunnitellut siskonsa kanssa jo kymmenisen vuotta yhteistä kahvilaa. Sisko osti asunnokseen vanhan koulurakennuksen, jossa on toiminut jo 30 vuotta latu- ja kelkkakahvila. Joulun tienoilla on tarkoitus avata Rekikesti Vuokatissa, hiihtolatujen varrella. Kahvila on siskon, ja Katri on siellä töissä.

”On äärettömän hauskaa ja innostavaa valmistautua siihen. Juju on tehdä itse niin paljon kuin mahdollista. Me ei oikein osata mennä missään helpoimman kautta”, Katri sanoo.

Kahvilan suunnittelu on vienyt Katrin metsään, kerta toisensa jälkeen. Tarkoitus on käyttää kahvilassa tarjottavissa ruoissa itse kerättyjä sieniä, marjoja ja yrttejä niin paljon kuin mahdollista.

Katri on testaillut kahvilaan sopivia reseptejä omassa keittiössään. Perinteisten voisilmäpullien ja Kainuun rönttösten lisäksi tarjolla ainakin pihlajanmarja-juustokakkua, jonka marjat on kerätty omista pihlajista. Vegaaneille sopiva suklaa-mustaherukkakakku vaatii vielä vähän lisäkehittelyä.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Katri Pekkala kerää pihlajanmarjoja
Oman pihlajan marjat päätyvät juustokakkuun. Kuva: Anu Kovalainen.

Kahvilatilan remonttikin etenee omin voimin. Palvelutiski tehdään itse vanhasta harmaantuneesta laudasta ja verhotangot heinäseipäistä. Raivaussahallekin on käyttöä, kun pihaa kaivetaan ryteikön alta esiin.

Kahden lonkkavaivaisen kahvilassa on toki riskinsä, mutta niihin on turha jäädä vellomaan. Työpisteet suunnitellaan niin, että rasitus lonkille jää mahdollisimman pieneksi.

”Jos on nivelvauriot sukuvikana, niin on kyllä myös tällainen vaikeamman kautta meneminen ja jatkuva raataminen. Ei meistä ole hellittämään”, Katri sanoo.

”Jos lonkat pettävät, toivotaan, että putoaa vain yksi akka kerrallaan.”

Jos lonkat pettävät, toivotaan, että putoaa vain yksi akka kerrallaan.

 

Katri ja kili nimeltä Linta
Siskon vuohta Lintaa kiinnostavat pihlajanmarjat. Linta asuu tulevan kahvilan pihapiirissä. Kuva: Anu Kovalainen.
Katri ja raivaussaha
Raivaussahalle on käyttöä, kun tulevan kahvilan pihaa raivataan. Kuva: Anu Kovalainen.
Porkkanakakku
Katri maistelee kahvilaa varten kehiteltyä porkkanakakkua. Kuva: Anu Kovalainen.

Liikunnallinen työ sopii Arto Huhtaniemen kropalle ja päälle

Veronica Riihijärvi siirtyi pikavauhtia työelämään

reumaliitto.fi/tyo

Aiheeseen liittyvät uutiset ja blogit

5.9.2019
Reumaliitto lähetti sosiaali- ja terveysministeriöön lausuntonsa aktiivimalliin liittyen. <
19.6.2019
Reumaliitto ja lukemattomat muut pyrkivät vaikuttamaan tulevaan hallitusohjelmaan viime s
15.5.2019
Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys alkaa tänään keskiviikkona.
8.1.2019
Alueelliset erot pitkäaikaissairauksien hoidossa ovat suuria.