Tulostettava versio Pienennä tekstin kokoa Suurenna tekstin kokoa

Helsingin Ympäristön Reumatoimiston ohjeet sikainfluenssan varalta

Rokotukset

Sikainfluenssarokotus

Riskiryhmään kuuluvat rokotetaan Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaisesti lääkkeen saavuttua Suomeen.

PNEUMOVAX-rokote keuhkokuumetta vastaan on erityisen aiheellinen yli 65- vuotiaille reumapotilaille ja immunosupressiivista hoitoa saaville reumapotilaille.

Immunosupressiivinen hoito =
- solunsalpaajahoito (metotreksaatti, atsatiopriini, syklosporiini,
leflunomidi, Reumacon, syklofosfamidi, klorambusiili)
- biologinen lääkehoito (adalimumabi, etanersepti, infiksimabi,
anakinra, rituksimabi)
- glukokortikoidihoito vähintään 20 mg/vrk tai 2mg/kg/vrk prednisolonia

Reseptin Pneumovax-rokotetta varten voitte saada HYRTistä tai terveys- keskuksesta. Rokotus on voimassa viisi vuotta. Sikainfluenssan jälkitautina voi kehittyä bakteerin aiheuttama keuhkokuume.

Lääkitys

Kun sikainfluenssa tulee lähiympäristöön, tauotetaan, kunnes influenssa on parantunut seuraavat hoidot:
- metotreksaatti, leflunomidi (Arava) ja TNF-salpaaja

- jos olet saanut SIKAINFLUENSSAROKOTTEEN, ei reumalääkkeissä tarvitse pitää taukoa, mikäli ympäristössä joku sairastuu

Jos sikainfluenssa tulee itselle, tautotetaan, kunnes influenssa on parantunut, seuraavat hoidot:
- metotreksaatti, leflunomidi (Arava) ja TNF-salpaaja
- sulfasalatsiini (Salazopyrin EN)

Kortisonia voi käyttää.

Jos sikainfluenssa puhkeaa

Jos immunosupsessiivista lääkehoitoa saava potilas saa sikainfluenssan, aloitetaan Tamiflu (oseltamiviiri) mahdollisimman pian kahden vuorokauden kuluessa. Epäselvässä tilanteessa soita hoitavalle sairaanhoitajallesi tai lääkärille.

Rokotuksen jälkeen

Kun lokakuussa 2009 olet saanut sikainfluenssarokotuksen, ei reumalääkkeitä tarvitse panna tauolle, vaikka lähiympäristössä joku sairastuu sikainfluenssaan.

Suojautuminen ja hoitoon hakeutuminen

Noudatetaan Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeita. Huomatkaa, että potilasohjeet voivat vaihdella eri sairaaloissa.

Riskiryhmiin kuulumattomien kannattaa seurata oman alueensa ja paikkakuntansa ohjeita ja yleisiä väestölle tarkoitettuja ohjeita.

Lisätietoja internetissä osoitteessa: www.thl.fi