Reuma-lehti 4/2009 (9.12.2009)

Pääkirjoitus

Ajelin mieli leppeänä eräänä lauantaiyönä koto-Seinäjokea kohti seuranani kirkas yö ja pieni pakkanen. Hiljaisuus on aina hätkähdyttävä kokemus näillä ajoreissuilla: olin juuri jättänyt täyden salin iloisia ihmisiä viettämään hauskaa iltaa Rokualla. Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yhteinen aluetoimikunta oli organisoinut Kaamoksen kaatajaiset -viikonlopputapahtuman, josta taisi tulla heti perinne. Menestys oli mahtava, yli 300 Pohjois-Suomen reumayhdistysten edustajaa pohti ajankohtaisia hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä asioita, vaihtoi kuulumisia ja suunnitteli aluetoiminnan kehittämistä.

Aluetoimikunta oli organisoinut kyselyn reuman hoidosta eri puolilla Pohjois-Suomea ja tuloksia käytiin läpi. Esitin Reumaliiton ajankohtaiskatsauksen ja minulle esitettiin tiukkoja kysymyksiä. Pidän siitä, että reumaväki käy avointa ja suoraa keskustelua yhteisen järjestömme kehittämiseksi. Se on Reumaliiton eittämätön vahvuus kansalaisjärjestönä.

Aluetoimikunnat ovat toimineet vuoden 2009 alusta lukien. Ne ovat ottaneet heti oman roolinsa ja paikkansa. Hienoja esimerkkejä saavutuksista voi jo luetella. Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski- Pohjanmaan yhteinen aluetoimikunta kokosi reilut 250 henkeä Härmän kuntokeskukseen kaksikieliseen tapaamiseen. Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen yhteinen aluetoimikunta on organisoinut kaksi alueellista asiantuntijapaneelia, joissa on pohdittu monesta näkökulmasta reuma- ja muiden tule-sairauksien hoitoa kyseisellä toiminta-alueella.

Aluetoimikunnat perustettiin toimimaan yhdistysten keskinäisen yhteistyön ja verkostoitumisen kehittämiseksi sekä alueellisen vaikuttamisen ja edunvalvonnan äänitorviksi. Vaikka alueellista toimintaa on aina ollutkin Reumaliiton historiassa, niin uskon, että aluetoimikuntien avulla se voi edelleen vahvistua. On tärkeää tukea alueellisesti niitä yhdistyksiä, joiden voimavarat eivät enää riitä yhdistystoiminnan pyörittämiseen. Aluetoimikuntien alku on ollut rohkaiseva. Aluetoimikuntien tarmokkaat puheenjohtajat ja jäsenet ansaitsevat suuret kiitokset työstään!

Kuntakentässä ja terveydenhuollossa myllertää. Palvelurakenteiden muotoutuminen osana PARAS-uudistusta on vielä keskeneräistä ja kirjavaa. Kunnat etenevät palvelurakenteiden tarkastelussa ja uudistamisessa monenlaisin keinoin ja eri tahtiin. Tulokset käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreesta raportista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportteja 36/2009), joka perustuu kunnille tehtyyn kyselyyn.

Uudistus ylittää kuntarajoja. Raportin mukaan vuosina 2009–2013 toteutuu ainakin 118 kuntaliitosta. Lisäksi syntyy 65 - 70 uudenlaista, kuntayhtymä- tai isäntäkuntamallilla muodostettua yhteistoiminta-aluetta. Näillä kunnat turvaavat palvelujen järjestämisen puitelain mukaisella vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjaisella alueella. Yhteistoiminta-alueet rakentuvat uudella tavalla perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalipalvelujen kokonaisuudelle.

Kyselyn tulosten mukaan kokonaiskuva on edelleen varsin kirjava. Osa yhteistoiminta-alueista edustaa uusinta ja innovatiivisinta sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä. Toisille yhteistyökumppaneiden ja yhteisten näkemysten löytyminen näyttää olleen vaikeaa. Kyselyn perusteella 16 kuntaa luokiteltiin lopulta sellaisiksi, joilla ratkaisut näyttäisivät olevan auki vielä 2013.

PARAS-uudistus tähtää myös palvelukokonaisuuksien aikaisempaa parempaan hallintaan. Sosiaali- ja terveystoimen hallinnon yhdistyminen on tärkeä pohja tälle kehitykselle. Ennen PARAS- uudistuksia vuonna 2005 suomalaisista asui lähes puolet (48 prosenttia) kunnissa, joissa sosiaali- ja terveystoimi olivat hallinnollisesti erillään. Vuoteen 2013 mennessä tämä osuus pienenee kyselyn mukaan 11 prosenttiin. Yhdistetyn sosiaali- ja terveystoimen kunnissa asuvien osuus nousee 52 prosentista samana aikana 67 prosenttiin.

Hallituksen esitys uudesta terveydenhuoltolaista on tulossa keväällä 2010 eduskuntaan. Suomen Reumaliitto antoi uuden terveydenhuoltolakityöryhmän muistiosta lausunnon viime vuoden lokakuussa. Reumaliitto pitää syksyllä 2008 esitettyä uutta terveyspiiriehdotusta onnistuneena. Liitto linjaa, että valmisteilla olevassa lakiesityksessä tulisi pitäytyä tähän hallintomalliin, koska vaihtoehtoisten rinnakkaisten mallien käyttö lisää potilaiden alueellista eriarvoisuutta. Liiton mielestä alueellisten terveyspiirien tulee kantaa kokonaisvastuu alueensa potilaiden hoidosta, unohtamatta terveyden edistämistyötä ja kaiken ikäisten kuntoutusta. On tärkeää, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat samassa organisaatiossa.

Syksyllä 2008 julkaistussa uutta terveydenhuoltolakiesitystä koskevassa muistiossa on kannatettava esitys potilaan valinnanvapaudesta ja saumattomista hoitoketjuista kokonaisvaltaisen hoidon turvaamiseksi. Liiton mielestä potilaslaissa mainitut tarvittavat hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmat tulee tehdä potilasta kuullen. Vaikuttava hoito ja kuntoutus toteutuvat parhaiten moniammatillisen tiimin yhteistyönä. Olemme toistuvasti tuoneet esiin esimerkiksi reuma- ja tule-hoitajien tärkeyttä neuvonnan ja ohjeistuksen antajana sekä tärkeänä tukena pitkäaikaissairaalle.

Uusimpia maininnan arvoisia muutoksia on elokuun alussa voimaan tullut palveluseteliuudistus: palvelusetelijärjestelmä laajeni sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palveluseteli on mahdollisuus muiden rinnalla järjestää kunnan vastuulle kuuluvia palveluja. Kukin kunta päättää itsenäisesti, minkä palvelujen järjestämiseksi palveluseteliä voitaisiin käyttää.

Pohdin tuona tähtikirkkaana yönä, että millä ihmeen tavalla jo lakiin kirjattu yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus toteutuu tässä moninaisten uudistusten kokonaispaletissa, jossa jokainen kunta kuitenkin määrittelee itse, kuinka palvelut järjestetään. Olen ymmärtänyt, että PARAS-uudistuksen ja terveydenhuoltolain sekä muun uudistustyön tavoitteena on parantaa tilannetta siten, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö olisi entistä saumattomampaa ja potilaan oikeudet ja valinnanvapaus tunnustettaisiin entistä paremmin. Toivon, että näin todella tapahtuu.

Reumaliitto ja sen jäsenyhdistykset valmistautuvat vuonna 2010 viettämään Hyvä työelämä -teemavuotta. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat merkittävä kansansairausryhmä ja ne ovat suurin tautiryhmä, kun katsotaan tilastoja maksetuista sairauspäivärahoista ja työkyvyttömyyseläkkeille siirtyneistä. Otetaan haaste vastaan yhdessä työpaikkojen kanssa kehittää entistä parempaa työelämää. Erityisen tärkeää on ennaltaehkäistä tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Hiljennymme pian joulun viettoon. Pidä itsestäsi huolta, lauletaan tunnetussa iskelmässä. Ohjetta on syytä noudattaa, niin jaksamme kantaa huolta myös toisista. Kiitän yhdisväkeä, liiton henkilöstöä ja yhteistyökumppaneitamme tästä vuodesta sekä toivotan Rauhaisaa Joulunaikaa ja Kaikkea hyvää vuodelle 2010.

Keijo Tauriainen
Suomen Reumaliiton puheenjohtaja
keijo.tauriainen(a)reumaliitto.fi

Sivun alkuun

Edelliselle sivulle