Liitto

Kirjoittajan tuntosarvekas elämä

Reuma-lehti 3/2009 (23.9.2009)

Pääkirjoitus

Suomen Reumaliitossa sanat kokemus, elämys ja oivallus ovat avainsanoja arkiseen uurastukseen. Systemaattisesti näihin sanoihin on pureuduttu Reumaliiton hallinnoimassa terveysjärjestöjen yhteisessä Kokemuskoulutuksesta pätevää -hankkeessa.

Kokemuskouluttaja omaa oivalluksen oman kokemuksensa merkittävyydestä ja opiskelija saa elämyksen sairastamisen todellisuudesta”, määritteli projektipäällikkö Jaana Hirvonen hankkeen Vaikuttajaseminaarissa 9.9.2009 Säätytalossa Helsingissä. Samalla tiellä on Reuma-lehtikin, kertomassa ihmisen todellisuudesta toiselle ihmiselle, välittäjän tehtävässä.

Reuma-lehden toimittajana pääsen kuulemaan haastateltavieni elämäkertoja ja saamaan niistä oppia ja välitettävää muille ihmisille. Toimituspoliittinen linjamme on kertoa tuki- ja liikuntaelinsairaiden selviytymistarinoita. Niiden kirjoittamisessa haluamme toimituksessamme kasvaa yhä paremmiksi.

Olin nuori aikuinen, kun kaksi vuosikymmentä sitten pääsin Suomen Reumaliiton ovesta sisään tekemään työtä lisätäkseni Reuma-lehden lukijoiden tietoa omasta sairaudestaan ja saamaan tukea elämäänsä. Olin sielultani uutis- ja dokumenttitoimittaja ja halusin vanhanaikaisesti valistaa. Aate ei ole mihinkään hävinnyt, mutta vuodet ovat opettaneet, että lehden pitää olla myös tunteita antava ja viihdyttävä, elämyksiä luovaa.

Kaksi vuosikymmentä yhdessä ja samassa kulttuurissa, reumaliittolaisessa alakulttuurissa, tarkoittaa myös ihmisten välisten kohtaamisten syvenemistä. On löytynyt haastateltavia, joiden elämäntarinaan saan pureutua yhä uudelleen muutamien vuosien välein, koska heidän elämästään ei kiinnostavuutta ja välitettävää puutu. Muutumme yhdessä, opimme tuntemaan toisemme, opimme yhä enemmän arvostamaan toistemme elämänkokemusta, pääsemme kirjoittamisen menetelmin antamaan syvenevästi lohdutusta, tukea ja iloa muille.

Tässäkin numerossamme tapaamme sekä vanhoja tuttujamme että uusia toimintaamme vastikään mukaan tulleita ihmisiä. Marke Martimo on monien liiton vieläkin kukoistustaan elävien hankkeiden äitihahmo. Tänä vuonna olen jo kahta hanketta esitellessäni saanut kertoa, että hankkeen alullepanijoihin kuului juuri Marke. Hän oli mukana kaksi vuosikymmentä sitten aloittamassa kokemuskouluttajuutta ja tässä lehdessämme esiteltäviä parikurssejamme. Hyvällä syyllä voin sanoa, että kokemus puhuu Reuma-lehdessä ja uskon sen lohduttavan monia lukijoitamme.

Tänä vuonna olen saanut olla mukana myös nuoruuden innokkaissa vuosissa mm. Emmi Myöhäsen matkassa. Emmi elää vahvaa nuoruuttaan sairaudestaan huolimatta ja nyt tapaamme hänet vastaanottamassa Edgar Stene -kirjoituskilpailun palkintoaan Eularin kongressissa Kööpenhaminassa, pelkäämättömänä ja rohkeana suuren yleisön edessä.

Sukupolvet vaihtuvat ja on ilo nähdä uuden polven kasvavan aikuisiksi ja löytävän oman tehtävänsä. Olin mukana perhetapahtumassa, jossa kohtasivat veljeskansat ja sukupolvien ketjut. Keväällä Helsingin yliopistossa väitteli reumatologiasta Karin Laas, joka on Viron reumaliiton ensimmäisen puheenjohtajan, reumatologi Oivi Aakren tytär.
Suomalaiset olivat auttamassa, kun naapuriin syntyi reumaliitto ja olemme mukana edelleenkin vuosittaisessa Tallinnan kävelytapahtumassa. Nyt saimme olla mukana tieteellisessäkin perhetapahtumassa, Kirurgisen sairaalan väitössalin pöydällä kaksi lippua, Viron ja Suomen.

Kirjoittaja haaveilee aina kirjoittamisesta. Vielä joskus kirjoitan kirjan, jossa on pitkiä elämäntarinoita. Kuljen haastatteluissa tuntosarvet koholla huomatakseni suuria kertomuksia, joista muodostuisi pitkiä tekstejä. Jännitystä, käänteitä, oivalluksia täynnä olevia tarinoita! Kiitos haastateltavilleni, jotka ovat jo niin kauan heittäytyneet mukaan Reuma-lehden toimittamiseen. Jatkukoon yhteinen tarinaniskentämme vielä pitkään hamaan tulevaisuuteen.

Olen jo tuntosarvet koholla ryhtynyt tapaamaan joulukuun Reuma-lehden haastateltaviamme. Sen verran paljastan etukäteen, että silloin tapaamme mm. Ani Reinikari-Holmin, jonka lukijamme ovat aikaisemminkin tavanneet, mutta nyt hänen uutisensa ovat mitä uskomattomimpia.

Errare humanum est!

Ulla Palonen-Tikkanen
toimitussihteeri, Reuma-lehti
ulla.palonen-tikkanen(at)reumaliitto.fi

Sivun alkuun

Edelliselle sivulle