Tulostettava versio Pienennä tekstin kokoa Suurenna tekstin kokoa

Haukiputaan Reumayhdistyksessä jäsen saa apua ja hyväksyntää

Reuma-lehti 3/2009 (23.9.2009)
  • Ponteva yhdistys ei ole tylsä, vaan pitää jäsenistään huolta hersyvällä huumorilla ja hyväksyvällä yhteistyöllä.

  • Haukiputaan Reumayhdistys on lämmin ja auttavainen kotiyhdistys.

Ajelemme Haukiputaan Reumayhdistyksen puheenjohtaja Inkeri Salosen kanssa keväisenä päivänä leveää pikitietä Oulusta Haukiputaan keskustaan kohti Vesi-Jatulin uimahallia. Puhelemme niitä näitä puutarhanhoidosta mielenhoitoon.

”Yhdistyksessämme pääasia on viihtyminen. Meistä yhdistystoiminnan tärkein elementti on kokoontuminen yhteen. Se on mitä parhainta mielenterveyden ylläpitoa”, Inkeri kiteyttää yhdistystoiminnan ytimen.

Vesi-Jatulissa yhdistysaktiivit valottavat maailmanmenoa Haukiputaan vinkkelistä. Inkerin lisäksi paikalla ovat Aila Kotilainen, Riitta Similä ja yhdistyksen varapuheenjohtaja Irma Rautio. He vahvistavat kokoontumisten voimaannuttavan tehon.

”Porukassamme on monta huulenheittäjää. Juttelemme, nauramme jutuille ja tuemme toisiamme. Ei sen tarvitse olla sen mutkikkaampaa. Tosikkoina emme selviytyisi.”

Haukiputaalla yhdistystoiminnan tavoitteena on tukea jäsenten jaksamista. Yhdistyksen harmin aihe on huoli reumahoitajatoiminnan mahdollisesta päättymisestä Haukiputaalla.

Toki Haukiputaalta löytyvät myös keskeiset yhdistystoiminnan muodot.
Tärkeimpiin kuuluvat säännöllinen Vesi-Jatulin vesijumppa ja Jäykät, mutta ahkerat -niminen jumpparyhmä, joka kokoontuu kuntosalilla kerran viikossa.

Tarvitseva saa apua. Kaverille autetaan vaikka uimapuku päälle.

”Kuin koulua kävisi, kun kahdesti viikossa lähtee jumppaan. Vesiliikuntaryhmällämme on useita ohjaajia, joista kullakin on omat ohjelmansa. Vaihtelu on vain virkistävää.”

Tiistaisen vesijumpan jälkeen kokoontuu askartelupiiri, joka valmistelee töitä myyntiin mm. marraskuisille Haukipudas-päiville. Askarteluaiheista on kokeiltu Inkeri Salosen mukaan kaikkia mahdollisia työtapoja ja materiaaleja. Idea löytyy vaikkapa punatulkkuihin pullonkorkeista.

Kerran kuukaudessa on reuma-ilta, johon pyydetään vierailevia luennoitsijoita tietoa jakamaan.

Elokuun luontoretken antimista valmistetaan mehevä ateria syyskuisessa kokki-illassa. Milloin on tarjolla herkut marjoista, milloin sienistä.

Yhdistyksen runo- ja lauluiltojen ohjelmisto vaihtelee Tapio Rautavaaran lauluista J. Karjalaiseen.

Vuoden kruunaa pikkujoulu, jossa tärkein ohjelmanumero on ruokailu.
Eikä ohjelma ole muutenkaan pitkäveteistä lukuun ottamatta puheenjohtajan puhetta, hänen omien sanojensa mukaan.

Kevätkausi päätetään kevätkauden lopettajaisiin ja syyskausi avataan syyskauden avajaisilla. Kevätkauden lopuksi on käyty Virpiniemessä paistamassa makkaraa ja opettelemassa golfaamaankin.

Haukiputaalaiset ovat valinneet retkilleen strategian, että sekä jäsenet että muut kiinnostuneet pääsevät mukaan samansuuruisella maksulla. Jäsenet ovat etusijalla lähtijöiksi, mutta muitakin houkutellaan mukaan.

”Ajatus on, että tulija käy ensin kokeilemassa toimintaa retkellä tai uimassa ja liittyy sitten jäseneksi, kun kokee olonsa turvalliseksi. Kukaan ei arvostele toista.”

”Retkipaikat ovat liikuntaesteettömiä ja terveemmät auttavat apua tarvitsevia”, vakuuttavat haukiputaalaiset. Retket ovat tähän asti olleet päiväretkiä. Lähitulevaisuudessa on tarkoitus kokeilla yli yön retkeä Kuusamoon.

Kierrämme katsomassa yhdessä Vesi-Jatulin viihtyisät tilat, joissa yhdistys kokoontuu. Kesää odotellessa mietimme yhdistyksen kesäpuuhia.

Haukiputaalaiset suunnittelivat tekevänsä onkiretken ilmojen lämmettyä. ”Kaloista voitaisiin vaikkapa valmistaa yhdessä kokki- illassa kalaruokia. Onkiminen on mielenterveyden hoitoa”, todistavat haukiputaalaiset.

Haukiputaan tunnelmissa Riitta Katko

Sivun alkuun

Edelliselle sivulle