Toimitusjohtaja Kaarina Laine-Häikiö kukitettiin viimeisessä hallituksen kokouksessaan 26.3.2010. Taustalla hallituksen puheenjohtaja Keijo Tauriainen, I varapuheenjohtaja Ritva Pettinen ja liiton valtuuston I varapuheenjohtaja Ritva Aho. Kuva: Riitta Katko

Reuma-lehti 2/2010

Aatteeseen perustuva palvelutuotanto edelleen tärkeää yhteiskunnallemme

Suomen Reumaliitto virittäytyy uuteen alkuun niin kuin krookus sulavien lumikasojen vieressä. Liitto on ponnistellut taloutensa turvaamiseksi ja uusinut organisaatiotaan. Liitto painottaa aikaisempaa enemmän järjestötyön yhdistys-, edunvalvonta- ja terveydenedistämistehtäviä ja erillään tästä palvelutoimintaa kehitystehtävineen. Liitto suuntautuu tulevaisuuteen toimien reuma- ja muiden tule-sairaiden hyväksi harkiten ja pitkäjänteisesti.

Liiton palvelutuotantoa ovat kohdanneet monet haasteet. Asiakkaat eivät saa lähetteitä Reumaliiton Kuntoutumiskeskus Apilaan toivotussa tahdissa, vaikka olemmekin sijoittuneet mm. Kelan tarjouskilpailuissa hyvin. Espoo on irtisanonut sopimuksensa Helsingin ympäristön reumatoimiston kanssa, vaikka laatu-hintatasoon on oltu tyytyväisiä.

Reumaliiton, niin kuin monen muunkin järjestön palvelutuotannon toimintaedellytykset ovat vaikeutuneet. Ensinnäkin hankintalaki on tuonut mukanaan tarkkaan määriteltyjä, jäykkiä ja vaikeita tarjouskilpailuja, asiantuntemuksen kyseenalaista tulkintaa ja jopa toimintojen lakkauttamista mahdottomissa tilanteissa. Laki on vaikeuttanut järjestöjen ja säätiöiden palvelutuotantoa, vaikka sen tarkoitus poistaa kilpailun vääristymistä on hyvä. Toiseksi Raha- automaattiyhdistys on vetäytynyt palvelutuotannon tukemisesta, jotta sekään ei aiheuttaisi kilpailun vääristymistä. Kolmanneksi verottaja alkoi muutama vuosi sitten tulkita yleishyödyllisten yhteisöjen palvelutuotantoa liiketoiminnaksi ja näin palvelutuotanto on monessa järjestössä joutunut elinkeinoverotuksen kohteeksi.

Verotuksessa voi vielä tapahtua muutoksia. Helmikuussa 2010 Valtioneuvosto hyväksyi Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) esityksen selvityksestä, joka koskee kilpailuneutraliteetin merkitystä verotukseen. Selvityksen pohjalta arvioidaan järjestöjen liikkumavara suhteessa EU:n säädöksiin. Tarkoitus on selkiinnyttää järjestöjen verokohtelua.

Järjestöjen palvelutuotannon rooli ja asema ovat askarruttaneet suomalaista yhteiskuntaa aiemminkin. Yleishyödyllisen toiminnan verotusta mietittiin 1930-luvulla. Sotien jälkeen järjestöt olivat tavallaan palvelutuotannon pioneereja. Palveluja ikään kuin kokeiltiin ensin järjestöissä ja sitten ne siirtyivät julkishallintoon. Tästä esimerkkinä voisi mainita äitiys- ja lastenneuvolat.

Joskus 1970-luvulla julkishallinnossa pohdittiin järjestöjen tarpeellisuutta ja niiden palvelutuotantoa arvosteltiin. Kansanterveyslain voimaan uskottiin lujasti. Lääkintöhallituksen viisivuotissuunnitelmassa oli mm. mainita reumatoimistojen siirtämisestä julkishallinnolle, lähinnä uusiin terveyskeskuksiin. Liittoa kosiskeltiin 1990-luvulla mukaan yleishyödylliseen osakeyhtiötoimintaan. Nyt yleishyödyllisistä yrityksistä tehdään Raha- automaattiyhdistyksen johdolla tutkimusta.

Toivon, että Suomen Reumaliitto jatkaa tulevaisuudessa keskustelua siitä, miten aatteen pohjalta luotu palvelutuotanto poikkeaa yrityspohjaisesta palvelutuotannosta. Palvelevatko asiakasta kova ja monimutkainen palvelujen kilpailuttaminen, markkinavaatimukset ja liikemaailman mallien käyttöönotto?

Jopa Amerikassa yleishyödyllisten yhteisöjen omistamat sairaalat voivat toimia verovapaasti. Eikö voittoa tavoittelemattoman aatteellisen yhdistyksen tarkoitus ole aidosti jotain muuta kuin kaupallisesti perustetun yrityksen tarkoitus? Liian vähän on keskusteltu siitä, että yleishyödyllinen yhdistys ei jaa osinkoja yksittäisille omistajille eivätkä voittorahat mene yksityishenkilöiden taskuihin. Varoja käytetään yhdistyksen tarkoitusperäiseen toimintaan.

Yksityisellä, järjestöillä ja julkishallinnolla on omat piirteensä hoitaa palvelutuotantoaan. Näiden tahojen autonomisuutta olisi arvostettava. Palvelutuotantomme saattaa köyhtyä, jos yksi vaihtoehto jää kokonaan pois. Myös asiakkaiden asema heikkenee. Aika näyttää, mikä merkitys uudella terveydenhoitolailla on palvelutuotannon kokonaisuuteen.

Järjestöjen monipuolisesta historiasta huolimatta olen viime aikoinaan kuullut usein väitettä, että järjestöjen pitäisi palata juurilleen eli kansalaistoimintaan. Kuitenkin monen järjestön juuret ovat palvelutuotannossa. Suomen Reumaliitto on alusta alkaen ollut merkittävä palvelutuottaja reumatoimistoineen, toipilaskoteineen, hoitokoteineen, kuntoutumislaitoksineen ja tules-keskuksineen.

Kun tulin Reumaliittoon vuonna 1987 minua kiinnosti, mikä on järjestötoiminnan ja palvelutuotannon keskinäinen suhde ja mikä on näiden kahden toiminnan antama keskinäinen lisäarvo. Lisäarvoa koituu jäsentemme ja asiakkaiden kokemustiedon ja ammattitiedon yhdistämisestä myös päätöksenteossa. On myös ollut ilo nähdä henkilöstön motivaatio sekä järjestötyössä että palvelutuotannossa. Toimimme kaikki aatteen pohjalta reuma- ja tule-sairaan hyväksi. Reumaliitto on kyselyjen mukaan asiantunteva ja luotettava. Osa tästä asiantuntemuksesta juontuu juuri palvelutuotannosta.

Voimakas järjestötoiminta rinnallaan kehittyvä palvelutuotanto voi viedä järjestöä uutta aaltoa ennakoivaan tulevaisuuteen. Järjestötoiminnassa toivottavasti kerätään voimia yhteen. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat edelleen merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen haaste.

Raha-automaattiyhdistys edellyttää jatkossa tuki- ja liikuntaelinjärjestöiltä yhä enemmän yhteistyötä. Yhteisten tavoitteiden hahmottamista pidetään tärkeänä, jotta päällekkäisiltä toiminnoilta ja hallintorakenteilta vältytään. Suomen Reumaliitto tekee aktiivista yhteistyötä mm. Suomen Tule ry:ssä eli Suomen Tuki- ja liikuntaelinsairauksien liitossa, jonka perustajajäsen liitto on.

Suomen Tule ry on mainio yhteistyöfoorumi ammattijärjestöjen, palvelutuottajien ja kansalaisjärjestöjen välillä. Tämän lisäksi tarvitaan vaikuttavaa yhteistyötä RAY:n piirissä toimivien tules- järjestöjen välillä. Suomen Reumaliitto, Suomen Osteoporoosiliitto, Suomen Selkäliitto ja Suomen Nivelyhdistys tekevät yhteistyötä, mutta se voisi olla nykyistä tavoitteellisempaa. Hyvän tulevaisuuden puolesta löytyy esimerkkejä menneisyydestä. Joskus oli vain yksi liitto. Kysymys on monella tavalla tule-sairauksia sairastavien ihmisten elämän tukemisesta, kivusta kärsivien pitkäaikaissairaiden ihmisten oikeudesta sairastaa turvallisesti.

Uudet ihmiset tuovat mukanaan aina jotain uutta. Olen ollut etuoikeutettu saadessani palvella liittoa yli 23 vuotta. Nyt on minun aikani siirtyä eläkkeelle. Toivon Suomen Reumaliitolle ja sen yhdistyksille voimia yhteiskunnallisesti tärkeään työhön, rakentavan yhteistyön jatkumista, uutta ilmettä ja näkyvyyttä sekä reagointivalmiutta alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Lumen keskeltä kasvavat eriväriset krookukset. Kiitos kaikille!

Kaarina Laine-Häikiö
toimitusjohtaja
Suomen Reumaliitto ry.

Sivun alkuun

Edelliselle sivulle