Tipsukoirat tuovat vipinää ja ystäviä Tiina Hirvosen elämään
Reuma-lehti 2/2009
Janakkalan Reumayhdistyksen sihteeri Tiina Hirvonen ei ole jäänyt kotinurkkiinsa kuuntelemaan nivelreuman oireitaan, vaan elää sairaan hyvää elämää nivelreumastaan huolimatta.
Hyvään elämään kuuluvat reumayhdistysystävien lisäksi tipsut, tiibetinspanielikoirat ja niiden myötä tulleet monet koiraharrastuksen puraisemat ystävät rotukoirayhdistyksessä ja näyttelyissä.
Tiinan koirat tulevat vierasta vastaan jo Turengin kodin ulko-ovelle. Eteisestä kuuluu riemukas haukku ja vastassa on iloinen häntien huiskutus. Ja häntiä on monta, sillä Tiinalla on yhteensä kuusi omaa koiraa ja kaksi kasvattikoiraa, jotka ovat väliaikaisesti hoidossa.
Tiina kertoo sairastaneensa vuodesta 1974 lähtien lastenreumaa. Sen lisäksi hänellä on osteoporoosi. Hänelle on tehty tähän mennessä 45 leikkausta ja lisää on tulossa. ”Minulle on laitettu kumpaankin käteeni keinonivelet rystysiin. Tosin ne ovat nyt murtuneet eikä niitä voi enää korjata. Kaikki sormet on jäykistetty ns. kuppiasentoihin. Myös ranteet on jäykistetty”, Tiina kertoo.
Tiina sanoo, että jos hän jäisi murehtimaan sairauttaan, hän ei pääsisi liikkumaan sängystään. ”Tosin on minulla myös niitä huonoja päiviä, jolloin todellakin haluaisin jäädä vain sänkyyn makaamaan, kun ylös ei pääse kuin itkemällä.”
Kaikenlaisiin päiviin tuovat iloa koirat, joiden hoidosta Tiina selviytyy kehittämillään keinoilla jopa silloin, kun joutuu leikkausten jälkeen käyttämään pyörätuolia tai sauvoja. Koirat osaavat varoa Tiinan liikkeitä. ”Kohtelen koiria kuten tavallisesti kotikoiria kohdellaan, käyn kävelyllä ja hierottamassa niitä koirahierojalla. Nämä ovat ihania kavereina. Jos on hirveän huono päivä, ei tarvitse kuin katsoa koiria niin tulee hyvälle tuulelle.”
Koirat kylpevät leluammeessa
Koiria tuntuu vilistävän Tiinan kodissa joka puolella. Ne tulevat liki Tiinaa, kun hän tekee ristipistotöitä. Yönsä ne nukkuvat tyynyillä ja Tiinan jaloissa ja usein myös vaatekaapin alahyllyllä, jonne on raivattu tilaa niitä varten.
Tiina pesee koiransa joka toinen kuukausi lasten leluammeessa, suihkutuolilla tai lapsille tarkoitetulla muovipöydällä. ”Föönauksen ajan pidän koiraa kiinni tarvittaessa. Kynsien leikkaus on vaikeinta, sillä siitä eivät kaikki koirat pidä.”
Koirat ulkoilevat useasti päivässä, mutta aamulla Tiina laskee ne ulos omalle pihalleen, päivällä ja illalla hän vie ne ulos lenkille talutushihnoissa kahdessa erässä. Tehtävä kuulostaa aika vaativalta, mutta Tiinalla on jo tottumusta useamman vuosikymmenen ajalta.
Tiina kiinnostui koirista lapsena. Perheellä oli suomenpystykorva nimeltään Turre. ”Oli haikeaa, kun oli aika luopua Turresta. Tuttavaperheellämme oli tuolloin tiibetinspanieli. Ajattelin, että noin pieni koira sopii vaikka kenelle. Halusin myskintuoksuisen koira. Joillakin tämän rodun koirilla on kyky erittää myskintuoksua silloin, kun koira kokee mielihyvää.”
Ensimmäinen tiibetinspanieli tuli Tiinan perheeseen erikoisella tavalla. Tiina kertoo käyneensä saunakisan isänsä, äitinsä ja veljensä kanssa. Se, joka oli pisimpään löylyssä, sai päättää, otetaanko koira. ”Olen kova ottamaan löylyä ja niin minä pysyin viimeisimmäksi lauteilla ja sain tahtoni läpi koiranotosta. Veljeni sai koiran ensin.
Halusin kuitenkin ihan oman koiran ja sainkin sen muutamia vuosia myöhemmin, 1985. Siitä alkoi koiraharrastukseni”, Tiina kertoo.
Näyttelymatkoilla tapaa ystäviä
Koirista on paljon iloa ja seuraa. Koulun jälkeen koira oli kotona Tiinan kaverina, kun vanhemmat olivat vielä iltapäivällä töissä. Kun Tiinan koirankasvatus kasvoi harrastukseksi asti, ovat näyttelyt ja pentueet tuoneet sisältöä Tiinan elämään. Ennen kaikkea harrastuksen piiristä löytyy samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
”Näyttelyt menevät yli sairastamisen. Äiti ja yksi kymmenestä minua hoitaneesta lääkäristä on sanonut, että voisiko koiria olla vähemmän, mutta näistä on niin paljon iloa, etten voi ajatella pienempää määrää”, Tiina vakuuttaa.
Koiraharrastuksen alkuvaiheessa Tiinan tuttava auttoi häntä ensimmäisten näyttelylomakkeiden täyttämisessä. ”Menin linja-autolla koirani kanssa Riihimäelle. Näyttely näyttelyltä innostukseni kasvoi. Tuli hinku päästä osallistumaan näyttelyihin.
Näyttelyissä käynti on ihana harrastus”, Tiina huokaa. Koiranäyttelyihin Tiina valmistautuu muistilistan kanssa.
Kulkuvälineissä koiran paikka on häkissä. Usein näyttelyihin kuljetaan yhteisellä linja-autolla. Ulkomaan näyttelyihin tarvitaan eläinlääkäritodistukset, passit, madotukset ja koirantarvikkeet vesipulloja myöten. Kustannuksia tulee matkan lisäksi majoituksesta.
Koiran hotelliyöpyminen maksaa 25–50 euroon.
Aku oli sankarikoira
Koirat ymmärtävät puhetta ja ovat luonteeltaan erilaisia. Kaikenlaista on sattunut vuosien mittaan koirien kanssa. Yksi koirista, Aku nimeltään, on saanut Kennelliitolta sankarikoiran arvon ihmishengen pelastamisesta. Kerran Tiinalta mm. varastettiin sertifikaatti kasvattiuroskoira.
Tiina on kasvattanut 23 vuoden aikana 14 pentuetta, joista on syntynyt 39 pentua. Kun Tiinan koira sai ensimmäiset pentunsa, isä halusi valvoa koiran synnytyksen.
Koirien kasvatus ei ole Tiinan mukaan halpaa huvia. ”Moni kadehtii, että tämä harrastus tuo rahaa, mutta päinvastoin jäin esimerkiksi tappiolle viime pentueesta.”
Kun Tiina on ollut sairautensa takia osastohoidossa, naapuri tai tämän tytär on käynyt hoitamassa koiria. Välillä Tiina on tarvinnut myös dogsitteriä, kotiin palkattua koiranhoitajaa.
Kotisivuja on kiva tehdä
Tiina on toiminut Janakkalan Reumayhdistyksen sihteerinä viisi vuotta. ”Mua ei paljon näe yhdistyksen jutuissa viikonloppuisin, olen silloin koiranäyttelyissä. Reumayhdistykselle varaan aikaani viikolla. Teen silloin kokouspöytäkirjat ja pidän yllä yhdistyksemme nettisivuja”, Tiina kertoo.
Kotisivujen tekeminen on yksi Tiinan harrastuksista. Hän on kouluttautunut sekä myyntilinjan että toimistolinjan merkantiksi. Työelämässä hän ehti olla seitsemän vuotta.
”Opiskelun yhteydessä oli pakko opetella tietokoneenkäyttöä. Oli kiva oppia tekemään omia sivuja. Likkakaverini, joka toimii tietokoneiden kanssa, opetti minulle kotisivun tekoa. Innostuin asiasta ja opin pikkuhiljaa. Nyt vastaan myös kasvattamani rodun yhdistyksessä tulosten julkaisusta. Opettelen parhaillaan kuvankäsittelyohjelman käyttöä.”
Tiina on tehnyt reumayhdistyksen sivujen lisäksi sivuja myös ystävilleen ja mm. Janakkalan painijaokselle, vaikkei painista sanojensa mukaan ymmärrä yhtään mitään.
Teksti Riitta Katko
Tiinan ehdottomia linkkejä koirista kiinnostuneille: