Biologisia reumalääkkeitä on käytetty Suomessa runsaat kymmenen vuotta. Meillä ne ovat lääkkeitä, joiden käyttö aloitetaan, jos tutuista vanhoista reumalääkkeistä tai suomalaisten reumatologien kehittämästä REKO-kombinaatiolääkehoidosta ei ole ollut potilaalle riittävää hyötyä. Lääketieteellisessä keskustelussa on kuitenkin koko ajan vireillä pohdinta, pitäisikö niiden käyttö olla nykyistä aikaisempaa.

Dosentti Dan Nordström ja professori Yrjö T. Konttinen hoitavat biologisten reumalääkkeiden kansallista ROB-FIN-seurantarekisteriä Helsingin yliopistollisessa sairaalassa.

Nordström esitteli rekisterin uusimmat tiedot marraskuussa Helsingissä järjestetyssä lääketieteellisessä tapahtumassa. Tiedot ovat yhteenveto rekisteristä elokuulta 2009.

Runsaat 3100 reumapotilasta biologisten lääkkeiden rekisterissä

Rekisterissä oli yhteenvetohetkellä 3145 biologista lääkettä saanutta potilasta. Näistä 55 prosenttia sairasti nivelreumaa, 33 prosenttia selkärankareumaa ja 9 prosenttia lastenreumaa. Lisäksi rekisteriin oli merkitty muutamia potilaita, jotka sairastivat mm. SLE:tä, Sjögrenin syndroomaa ja MCTD:tä.

Infliksimabin (kauppanimi Remicade) käyttäjiä oli 26,5 prosenttia (1127 potilasta), etanerseptin 37,3 prosenttia (kauppanimi Enbrel), adalimumabin (kauppanimi Humira) 31,5 prosenttia (1338 potilasta), rituksimabin (kauppanimi MabThera) 2,4 prosenttia (106 potilasta) ja anakinran (kauppanimi Kineret) 2,3 prosenttia (98 potilasta). Lisäksi alle prosentin verran rekisterin potilaista sai abataseptia (Orencia) ja myös alle prosentin tosilitsumabia (RoActemra).

Biologisia lääkkeitä käytetään pääsääntöisesti yhdessä perinteisen reumalääkkeen kanssa. Yhdistelmään kuuluu 60 prosentissa metotreksaatti. Potilaista 57 prosenttia saa lisäksi vielä jotain muuta reumalääkettä.

Eularin kongressissa Kööpenhaminassa 2009 esiteltiin ensimmäistä kertaa tutkimustuloksia, joissa biologisen lääkkeen tehoa on seurattu ilman tukilääkitystä: kyseessä oli tutkimus tosilitsumabin käytöstä yksin, ja tulokset olivat hyviä. Myös joidenkin muiden biologisten lääkkeiden vaikutusta yksin tutkitaan parhaillaan, mutta niitä ei vielä ole saatavilla tietoa.

Rekisterin potilailla 17 prosentilla oli ilmennyt haittoja lääkkeistä. Vakavia haittoja oli 2,5 prosentilla. Haittoja oli eniten vanhoilla potilailla ja naisilla enemmän kuin miehillä.

Haitoista 30 prosenttia oli lisääntyneitä infektioita ja iho-oireita. Vakavia infektioita oli 47. Tuberkuloosi puhkesi 10 potilaalle. Vakava lonkkaproteesi-infektio tuli kolmelle potilaalle. Myös muita vakavia tapahtumia ilmeni muutamia, mm. sydäninfarkteja, keuhkoveritulppia, vaskuliitteja, aivoverenvuotoa ja aivoinfarkteja sekä joitakin pahanlaatuisia sairauksia.

Biologinen lääkitys oli rekisteripotilailla aloitettu, kun tauti oli kestänyt keskimäärin hieman yli kymmenen vuotta. Ensimmäiseksi valittu biologinen lääke oli jouduttu vaihtamaan tavallisimmin vuoden sisällä: 17 prosentilla vaihtoon päädyttiin tehottomuuden ja 10 prosentilla sivuvaikutusten takia.

Vaihto tapahtuu yleensä toiseen biologiseen, erilaisen vaikutusmekanismin omaavaan lääkkeeseen. Biologisia lääkkeitä käytetään pitkään, sillä kaksi kolmesta rekisteripotilaasta jatkoi lääkkeen käyttöä vielä kolmen vuoden kuluttua aloittamisesta ja yli puolet vielä viiden vuoden kuluttua aloittamisesta.

Ulla Palonen-Tikkanen