Reuma-lehti 4/2010

• Suomessa on jo yli kaksi vuosikymmentä tutkittu tekonivelten kulumista.

• Tutkimusprojekti käynnistyi Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1987, kun uusintaleikkauksista tuli ongelma tekonivelten heikon kestävyyden vuoksi.

• Projektissa on dosentti Vesa Saikon johdolla kehitetty biotribologisia koelaitteita, joilla materiaalien kestävyyttä ja tekonivelten toimivuutta voi tutkia. Koelaitteilla simuloidaan tekonivelmalleja ennen niiden asentamista potilaille.

“Valitettavasti markkinoille tulee edelleen proteesimalleja, jotka ovat huonoja kestävyydeltään. Uusintaleikkausten määrä saattaa niiden kohdalla jo kolmen vuoden käytön jälkeen olla kymmenen prosentin tasolla”, totesi Saikko tutkimuksen päärahoittajana toimivan Suomen Akatemian järjestämässä tiedotustilaisuudessa.

Saikko kertoi, että Teknillisen korkeakoulun tutkimusprojekti käynnistyi 1980-luvun lopulla, kun professori Pär Slätis Invalidisäätiöltä otti tutkijoihin yhteyttä vakavassa tilanteessa, jossa lonkan ja polven tekonivelten uusintaleikkausten suuret määrät tulivat ongelmaksi.

“Slätis ei pitänyt siitä, että Suomesta puuttui oma osaaminen”, kertoo Saikko. “Olimme ulkomaisen tiedon varassa. Tutkimuksia rahoitti usein implanttiteollisuus ja näin tieto ei ollut riippumatonta.”

Tekonivelten uusintaleikkaukset ovat kalliita ja hankalia. Saikko kertoo, että niiden kestävyydelle asetetaan nykyisin tavoite, että kymmenen vuoden käytön kohdalla 95 prosenttia olisi edelleen hyvässä kunnossa.

Tekonivelten kuluminen on merkittävin syy uusintaleikkauksiin. Mikroskooppisen pienet kulumispartikkelit aiheuttavat suurina määrinä potilaissa haitallisia kudosreaktioita ja luutuhoa, joka voi johtaa tekonivelen kiinnityksen löystymiseen. Kaikkein eniten haittoja on vuosien saatossa aiheuttanut UHMWPE-niminen polyeteeni. Sen kulumista on myös paljon tutkittu.

Eniten maailmalla on tutkittu lonkka- ja polvitekonivelten kulumista, koska niitä myös asennetaan potilaisiin eniten. Niiden kestävyyden parantaminen lisää suuren potilasjoukon turvallisuutta. Saikko kertoo, että maailmalla tutkitaan, mutta vähemmässä määrin, myös muiden tekonivelten kestävyyttä.

Saikon johtamassa tutkimusprojektissa on kehitetty jo 16 erilaista biotribologista koelaitetta. Niistä kaksi on kaupallistettu ja niitä markkinoi ja myy Phoenix Tribology Ltd. Englannissa. Saikon tutkimusryhmän tärkeimmät ulkomaiset yhteistyökumppanit ovat Englannin ohella Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen pääpaino on tutkimusmetodien kehittämisessä, mutta tutkimusta on tehty myös tekonivelteollisuuden toimeksiannosta uusien materiaalien (crosslink-polyeteenien) ja proteesimallien kehittämiseksi.

Saikko kertoo, että Suomen Akatemian antama rahoitus on hankkeelle erittäin tärkeää, koska Suomessa ei ole omaa nivelproteesiteollisuutta, jonka kanssa voisi tehdä tutkimusyhteistyötä. Rahoitus on mahdollistanut kokonaan uuden tutkimusalan, biotribologian, luomisen Suomeen. Riippumaton tieteellinen rahoitus on antanut mahdollisuuden tutkimustulosten avoimeen julkaisemiseen kansainvälisissä tiedelehdissä. Muissa Pohjoismaissa ei vastaavaa tutkimusta tehdä.

Teksti:
Ulla Palonen-Tikkanen

Sivun alkuun

Reuma-lehdessä 4/2010 julkaistua -sivulle