Työ- ja/tai toimintakyvyn säilyttäminen saattaa edellyttää kuntoutusta hoidon ja itsehoidon lisäksi. Kuntoutustarpeita voi havainnoida ja selvittää työterveyshuolto, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, kuntoutuslaitos, työvoimatoimisto tai Kela. Kelalla on lain mukaan velvollisuus selvittää kuntoutustarpeet viimeistään silloin, kun sairausajan päivärahakausi kestää 60 päivää.

Kelan velvollisuutena on järjestää ammatillista kuntoutusta työkyvyn säilyttämiseksi tai parantamiseksi, jos henkilön työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat olennaisesti heikentyneet sairauden vuoksi. Ammatillista kuntoutusta ovat ammatillinen perus-, uudelleen- ja jatko-koulutus, kuntoutustutkimus, kuntoutustarveselvitykset tai työkokeilu. Se voi olla myös työ-kykyä ylläpitävää ja parantavaa kuntoutusta, jos työterveyshuollon toimet eivät riitä. Lisäksi Kela voi myöntää avustusta elinkeinon tai ammatin harjoittamiseen. Vaikeavammainen voi saada ammatillisena kuntoutuksena kalliit tai teknisesti vaativat apuvälineet, jotka ovat työssä tai opiskelussa tarpeellisia.

Ammatillisen kuntoutuksen järjestäminen voi Kelan sijasta kuulua työhallinnon tai työeläke-järjestelmän piiriin. Työeläkelaitoksen kuntoutukseen voidaan valita henkilö, jota uhkaa työkyvyttömyys tai jonka työsuhde on voimassa tai sen päättymisestä ei ole liian pitkä aika. Työeläkelaitoksen myöntämä kuntoutus on aina harkinnanvaraista.

Ammatinvaihtoon, uudelleenkoulutukseen ja työuran suunnitteluun saa ensisijaisesti neuvoja työvoimatoimistoista, joissa on ammatinvalinnanohjaus- ja kuntoutuspalveluja. Reumasäätiön sairaalan Työ-Reuman yksikkö Heinolassa on erikoistunut tekemään tuki- ja lii-kuntaelinsairaiden ammatillisia kuntoutustutkimuksia, kuntoutustarveselvityksiä ja työkuntotutkimuksia. Kuntoutustarveselvityksiä tehdään myös Reumaliiton Kuntoutumiskeskus Apilassa Kangasalla. Reumasäätiön ja Reumaliiton tutkimuksiin ja selvityksiin pääsee Kelan, työvoimatoimiston tai työeläkelaitoksen lähetteellä. Aloitteen tekijänä voi olla hoitava lääkäri, työterveyshuolto tai potilas itse.

Alle 65-vuotiaiden vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus kuuluu lain mukaan Kelan järjestettäväksi, jos kuntoutus ei liity välittömästi sairaanhoitoon. Vaikeavammaisuutta arvioitaessa edellytetään muun muassa, että henkilö saa vähintään korotettua vammais- tai hoitotukea.

Kelalla on käytössään muuhun ammatilliseen tai lääkinnälliseen kuntoutukseen vuosittain vähintään neljä prosenttia vakuutettujen sairausvakuutusmaksuina kertyneestä määrästä. Tämä Kelan kuntoutus on aina harkinnanvaraista. Se voi olla esimerkiksi ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, kuntoutuslaitoshoitoa, kuntoutuskursseja tai sopeutumisvalmennusta.

Kunnat tai kuntainliitot huolehtivat sairaanhoitoon liittyvän kansanterveyslain tai erikoissairaanhoitolain mukaisen lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Terveydenhuollon lääkinnällisenä kuntoutuksena voi saada maksutta kuntoutumista ja kuntoutuspalveluja koskevaa neuvontaa ja ohjausta. Lääkinnällisenä kuntoutuksena voidaan myöntää myös maksutta apuvälineitä, joita sairaus tai vamma edellyttää. Niitä ovat esimerkiksi pukeutumiseen ja peseytymiseen liittyvät välineet, pyörätuolit ja kepit. Apuvälineinä pidetään myös ortopedisiä jalkineita, tukilaitteita ja joitakin kotitalousvälineitä. Reumaa sairastavalla voi olla mahdollisuus saada myös esimerkiksi fysioterapiaa ja toimintaterapiaa tai kuntoutusjaksoja laitoksessa tai avohoidossa. Näistä asioista voi neuvotella esimerkiksi lääkärin kanssa terveyskeskuksessa tai sairaalassa.

Kuntoutusajan toimeentuloturva määräytyy kuntoutuspäätöksen tehneen tahon mukaan. Kuntoutukseen pääsy edellyttää kuntoutussuunnitelmaa ja lähes aina lääkärinlausuntoa.

Kaikkien kuntouttajatahojen velvollisuus on tehdä yhteistyötä. Tätä toimintaa kutsutaan laissa kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöksi. Paikallista yhteistyötä varten kunnan on huolehdittava siitä, että sen alueella toimii yhteistyöryhmä.

Palaa takaisin Reuma-aapisen Sosiaaliturva-sivuille