Koska tulehdukselliset reumasairaudet voivat minkä tahansa infektion yhteydessä vaikeutua, on tavanomaiset rokotukset useimmiten syytä ottaa. Huonokuntoiselle reumapotilaalle voi esimerkiksi influenssa olla henkeä uhkaava sairaus, mutta kaikillekin, jotka sairastavat nivelreumaa tai vastaavaa sairautta, on vuosittainen influenssarokotus suositeltava.

Jäljempänä määriteltyjen immuunivasteeseen vaikuttavien lääkehoitojen kohdalla on oltava erityisen tarkkana. Vaikka rokotuksen teho saattaa joissakin tapauksissa jäädä heikommaksi, on rokotuksista yleensä huolehdittava tavallista paremmin. Etenkin influenssarokotukset ovat suositeltavia. Terveyskeskuksissa on ollut vaihtelevaa käytäntöä sieltä annettavien rokotusten suhteen. H1N1-influenssaepidemian yhteydessä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarkentanut ohjeita siten, että kaikki jäljempänä mainittuja immunosuppressiivisia hoitoja saavat kuuluvat riskiryhmäpotilaina rokotettaviin. Tämä merkinnee sitä, että nämä potilaat voivat jatkossakin saada influenssarokotuksen terveyskeskuksestaan.

Toisaalta immunosuppressiivista hoitoa saaville ei pidä antaa eläviä organismeja sisältäviä rokotteita alla olevan taulukon mukaisesti. Poikkeuksellisesti voidaan kuitenkin lapselle antaa vesirokkorokote lääkityksestä huolimatta, jos arvioidaan, että vesirokkotartunta saattaa johtaa henkeä uhkaavaan yleistyneeseen infektioon.

Rituksimabihoidon osalta on riittävästä rokotussuojasta huolehdittava viimeistään neljä viikkoa ennen hoitojaksoa. Eläviä rokotteita ei saa antaa ainakaan 12 kuukauden aikana hoitojakson jälkeen, jolloin myös muiden rokotteiden antama suoja voi olla heikentynyt.

Abataseptin, golimumabin, infliksimabin ja tosilitsumabin edellisestä hoitokerrasta pitää kulua ainakin kolme kuukautta, ennen kuin eläviä rokotteita annetaan. Tämä varoaika on sertolitsumabipegolin kohdalla neljä viikkoa.

Rokotuskielto saattaa estää matkustuksen maihin, joihin vaaditaan tiettyjä rokotuksia. Reumapotilaan on parasta välttää tällaisia matkoja. Pakkotilanteissa on hyvä hankkia todistus, jossa esitetään syy siihen, ettei rokotusta ole annettu. Lisäksi on aiheellista etukäteen varmistaa, että kohdemaassa asia hyväksytään.

Immunosuppressiivinen hoito =

• solunsalpaajahoito (metotreksaatti, atsatiopriini, syklosporiini, leflunomidi, Reumacon, syklofosfamidi, klorambusiili)  
• biologinen lääkehoito (abatasepti, adalimumabi, anakinra, etanersepti, golimumabi, infliksimabi, rituksimabi, sertolitsumabipegoli, tosilitsumabi), lisätietoja ennen taulukkoa
• glukokortikoidi-hoito vähintään 20 mg/vrk tai 2 mg/kg/vrk prednisolonia

PDT = hinkuyskä, kurkkumätä, tetanus (jäykkäkouristus)  

MPR = tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko

suositellaan = rokotus on erityisen aiheellinen reumapotilaalle

jos aiheellista = rokotus voidaan antaa kuten muulle väestölle

ei aktiivissa taudissa = rokotus on suositeltava, mutta mieluimmin reumataudin ollessa rauhallisessa vaiheessa

Päivitetty: 2010

Sivun alkuun

Reuma-aapisen etusivulle

Kotisivujemme etusivulle