Selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti) on pitkäaikainen niveltulehdus lähinnä selkärangan mutta usein myös raajojen nivelissä. Lisäksi se aiheuttaa tulehduksia jänteiden kiinnittymispaikoissa sekä joskus silmän etuosassa. Harvoin tulehdukset esiintyvät sydämessä tai aortan seinämässä. Selkärankareuma kuuluu spondylartropatioihin.
Selkärankareuma on yhtä yleinen miehillä ja naisilla, mutta taudinkuva on miehillä vaikeampi kuin naisilla. Sairaalapotilaista suurin osa on miehiä. Läheskään kaikki sairastuneet naiset eivät tiedä sairastavansa lievää selkärankareumaa. Taudille altistava perinnöllinen riskitekijä on yleinen suomalaisilla. Suomessa on noin 10 000 hoitoa tarvitsevaa selkärankareumapotilasta, mutta arvioiden mukaan selkärankareumaa sairastaa väestöstä jopa yksi prosentti.
Syyt
Taudin syytä ei tunneta, mutta yhtenä laukaisevana tekijänä pidetään infektiotautia. Selkärankareuma kehittyy usein reaktiivisen niveltulehduksen jälkeen. Sairastumiselle altistaa perinnöllinen HLA-B27-antigeeni, joka todetaan verikokeella 95 prosentilla selkärankareumapotilaista.
Oireet
Tyypillinen selkärankareumapotilas on nuori mies, joka alkaa herätä aamuöisin ristiselän kipuun. Kipu voi säteillä takareisiin, mutta ei jalkaterään kuten iskiaksessa. Selkä on aamulla kankea, mutta ylösnousu ja lyhyt voimistelu poistavat kivun. Noin puolet potilaista sairastuu myös raajanivelten tulehdukseen, jolloin polvet, nilkat ja lonkat tulehtuvat. Joskus tauti alkaa polven tai muun raajanivelen turvotuksella, harvoin silmän tulehduksella. Rintakehäkivut ovat melko yleisiä.
Selkärankareuman oireet voivat osalla potilaista jäädä lyhytaikaisiksi. Joskus tauti uusiutuu vasta vuosien kuluttua oireettoman kauden jälkeen, joskus se pitkittyy ja alkaa jäykistää selkärankaa. Kipu pakottaa selkärangan etukumaraan. Nikamien väliin kasvaa luusiltoja. Selän jäykistymisen seurauksena asento painuu etukumaraan ja selkäranka muuttuu liikkumattomaksi. Myös raajanivelet voivat tuhoutua. Suurimmat haitat koituvat lonkkien, polvien ja olkanivelten pitkäaikaisesta taudista.
Osa potilaista sairastuu myös jossakin vaiheessa silmän etuosan reumaattiseen tulehdukseen (iriittiin). Yksi tai kaksi sadasta selkärankareumapotilaasta sairastuu sydäntulehdukseen.
Toteaminen
Koska selkäkivut ovat yleisiä, selkärankareuman diagnoosi helposti viivästyy. Taudin varhaisvaiheessa selkä taipuu vielä hyvin, mutta usein sairauden toteamisen aikoihin jäykistymistä voidaan havaita. Selkärankareuman diagnoosi voi viivästyä jopa viidestä kymmeneen vuotta ensimmäisistä oireista.
Tauti varmistetaan risti-suoliluunivelten (s-i-nivelten) röntgenkuvilla, joissa näkyy tulehdusmuutoksia. Varhaisvaiheessa myös magneettikuvaus on hyödyllinen. Myöhemmin selkänikamien välillä näkyy luusiltoja (syndesmofyyttejä). Veren tulehdusarvot ovat korkeat ja hemoglobiini matala. Veriarvot voivat olla normaalitkin. Reumatekijää ei ole veressä. Epävarmoissa tapauksissa HLA-B27-antigeenin tutkimisesta voi olla hyötyä.
Hoito
Selkärankareuman hoidon tärkeä osa on liikuntaa. Selkärankareuma pyrkii jäykistämään selkärankaa etukumaraan. Päivittäisellä voimistelulla voidaan ylläpitää hyvää ryhtiä ja selkärangan liikkuvuutta. Ainakin kerran päivässä selkä pitää ojentaa täysin suoraksi. Liike on helppo tehdä siten, että seisoo kantapäät seinää vasten ja painaa takaraivon seinään kiinni. Rintakehän liikkuvuutta voi ylläpitää hengittämällä syvään. Potilaita ohjataan kuntoutuskursseilla huolehtimaan tuki- ja liikuntaelimistön kunnosta. Ammatillinen kuntoutus on nuorille selkärankareumapotilaille tärkeää.
Lääkehoitona käytetään lievissä tapauksissa tulehduskipulääkkeitä. Sulfasalatsiini hillitsee taudin etenemistä etenkin selkärangassa. Muitakin reumatautien peruslääkehoitoon kuuluvia lääkkeitä käytetään. Vaikeimmin sairastuneita hoidetaan uusilla biologisilla reumalääkkeillä, jotka ovat osoittautuneet selkärankareumassa tehokkaiksi. Selkärankareumapotilaille tehdään polvien ja lonkkien tekonivelleikkauksia, jos sairaus on tuhonnut näitä niveliä.
Silmien kipu ja punoitus voivat olla merkkinä silmätulehduksesta, minkä vuoksi on hakeuduttava päivystystapauksena silmälääkärin hoitoon.
Ennuste
Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, selkärankareuman ennuste on keskimäärin hyvä. Sairaus jatkuu aktiivina harvoin yli 40-vuotiailla. Useimmat säilyttävät työkykynsä, ja vain pieni osa potilaista sairastuu niin vaikeasti, että siitä seuraa haittaava invaliditeetti.
