Nivelten yliliikkuvuus (hypermobiliteetti) on oireyhtymä, jossa nivelillä on epänormaalin laaja liikerata. Yliliikkuvia niveliä esiintyy varsinkin lapsilla ja nuorilla naisilla, mutta epänormaali liikkuvuus käy ikääntyessä harvinaiseksi. Eräissä ammateissa (muusikko, akrobaatti) nivelten laajat liikeradat ovat eduksi, mutta ne voivat aiheuttaa myös nivelongelmia.
Syyt
Nivelsiteiden ja muun sidekudoksen löysyys tai kireys vaihtelee ihmisestä toiseen. Todennäköisesti sidekudoksen säikeisen valkuaisaineen, kollageenin, rakenteessa on eroja. Nivelten yliliikkuvuus on usein periytyvää. Yliliikkuvuutta on hankala erottaa Ehlers-Danlosin oireyhtymästä.
Oireet
Nivelten yliliikkuvuus ei välttämättä aiheuta haitallisia oireita. Yleisin oire on kipu, joka paikallistuu niveliin (lonkka, polvi, olkapää, ranne) tai selkään. Yleiset kiputilat tulkitaan helposti fibromyalgiaksi, jonka yhtenä syynä voikin olla jonkinasteinen nivelten yliliikkuvuus. Vaikeimmissa tautimuodoissa nivelet menevät herkästi sijoiltaan. Oireyhtymään voi liittyä myös tyrä, suonikohjut, sydämen hiippaläpän luiskahdus, kohdun laskeutuminen ja virtsan pidätysongelmat. Yliliikkuvuus voi johtaa nivelrikkoon.
Toteaminen
Nivelten yliliikkuvuus todetaan kansainvälisten Beightonin kriteerien mukaan. Jos henkilöllä todetaan yhdeksästä kriteeristä viisi, niveliä pidetään yliliikkuvina.
Beightonin kriteerit:
pikkusormen ojennus suoraan kulmaan tai sen yli (vasen ja oikea)
peukalon taivuttaminen kyynärvarteen kiinni (vasen ja oikea)
kyynärnivelten yliojennus ainakin 10 astetta (vasen ja oikea)
polven yliojennus ainakin 10 astetta (vasen ja oikea)
kämmenten taivutus lattiaan polvet suorina
Hoito
Potilas tarvitsee tietoa oireyhtymän luonteesta. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita voidaan helpottaa lihaksia ja nivelsiteitä vahvistavalla liikunnalla. Nivelten liikeratoja ja sijoiltaan menon riskiä lisääviä lajeja on syytä välttää. Tavalliset kipulääkkeet vähentävät kipuoireita. Nivelten yliliikkuvuus on otettava huomioon myös ammatinvalinnassa.
Ennuste
Nivelten liikeradat pienenevät iän karttuessa. Tämä parantaa oireyhtymän pitkäaikaisennustetta.
