Lymen tauti
Lymen tauti on borrelioosi, jonka aiheuttaa Borrelia burgdorferi -niminen spirokeettoihin kuuluva bakteeri. Tartunnan saa puutiaisen eli Ixodes ricinus -punkin puremasta. Nimi tulee amerikkalaisen Lymen kaupungin nimestä. Tautia alettiin tutkia siellä 1970-luvulla, koska etenkin lastenreumaksi tulkittua sairautta esiintyi paikallisesti melko runsaasti. Lastenreuman tai muunkaan reumasairauden kanssa ei Lymen taudilla ole mitään tekemistä.
Puutiaisia esiintyy koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Lymen tautia esiintyy kaikkialla, missä näitä punkkeja on, mutta sairastuvuudessa on eroja. Puutiaisilla on Borrelia-bakteeri eri alueilla hyvin vaihtelevasti, keskimäärin ehkä vain 10 prosentilla, mutta tietyillä alueilla Etelä-Suomessa jopa 50 prosentilla. On arvioitu, että yksi punkin purema 50 - 100:sta johtaa tartuntaan. Suomessa saa tartunnan vuosittain noin 3000 ihmistä, ja 10 – 20 prosenttia heistä saa Lymen taudin. Muilla on vain ohimenevä ihottuma.
Ehkäisy
Lymen tautia voidaan ehkäistä siten, että vältetään punkin puremia. Punkkeja on eniten kosteassa heinikossa. Erityisesti heinikossa leikkineitten lasten, mutta punkkialueilla asuvien aikuistenkin iho on hyvä tarkastaa iltaisin. Jos ihossa on puutiainen, se poistetaan. Paras keino on tarttua punkista kiinni mahdollisimman läheltä ihoa ja vetää se ulos ihosta varovasti pyörittämällä. Apteekeista on saatavilla punkkipihtejä, joilla poistaminen sujuu helpoimmin.
Oireet
Suurin osa punkin puremista on ongelmattomia. Lyhytaikainen, muutaman tunnin kestävä punkin kiinnittyminen ihoon aiheuttaa tuskin koskaan mitään sairautta, joten havaittu punkki on syytä poistaa nopeasti. Jos puremasta tarttuu ihmiseen Borrelia-bakteeri, se aiheuttaa viimeistään neljän viikon kuluessa puremakohdan ympärille punoittavan ihottuman. Se leviää puremakohdasta rengasmaisesti ulospäin. Ihottuma häviää muutamassa viikossa. Alkuvaiheessa voi joskus olla flunssan kaltaisia oireita, kuumetta, väsymystä ja lihaskipuja. Tämä Lymen taudin ensi vaihe on lyhytaikainen ja lievä tauti.
Taudin kulku
Jos bakteeri-infektiota ei hoideta antibiooteilla, se voi noin joka toiselle potilaalle aiheuttaa myöhäisoireita. Niitä tulee viikkojen, kuukausien tai jopa vuoden kuluttua. Tavallisimpia ovat tuki- ja liikuntaelimistön oireet kuten lihaskivut ja arkuudet sekä yhden tai muutaman nivelen turvotus. Pitkittyessään lihaskivut muistuttavat vaikeaa fibromyalgiaa. Lähes yhtä yleisiä ovat hermoston oireet kuten kasvohermon tai muun hermon halvaus, aivokalvon tulehdus ja hermoperäiset kiputilat. Borrelia voi myös aiheuttaa kroonista ihottumaa, erilaisia silmätulehduksia ja sydänlihaksen tulehdusta.
Toteaminen
Lymen taudin alkuvaihe todetaan punkin pureman ympäristöön syntyneestä ihottumasta. Hoidon aloittamiseksi ei erityisiä tutkimuksia tarvita. Myöhemmin ei ihottumaa enää ole. Oireena saattaa olla pelkästään kipuja tai esimerkiksi polvinivelen turvotus. Taudin varmistaminen ei silloin ole helppoa. Muut sairaudet pyritään sulkemaan pois sekä varmistamaan Borrelia-infektio verikokeilla. Niiden tulkinta voi olla vaikeata, joten keskussairaalan infektiotautien asiantuntemus on ehkä tarpeen. Ongelmana ovat etenkin virheellisesti Borrelia-infektioon viittaavat laboratoriotulokset. Siksi jo tutkimusten lähtökohtana pitää olla selvä epäily Lymen taudista. Taudin määrittelyssä auttaa tietenkin varma tieto punkin puremasta muutamia kuukausia aiemmin.
Hoito
Pelkän punkin pureman vuoksi ei tarvita mitään lääkehoitoa. Jos pureman ympärille tulee rengasmainen ihottuma, on hakeuduttava viipymättä lääkärin hoitoon.
Borrelioosi-ihottuman hoitona on 2 – 3 viikkoa kestävä antibioottihoito. Infektio paranee hyvin lähes aina, eikä myöhäisoireita pääse syntymään. Jos ensivaihe jää hoitamatta ja potilas sairastuu varsinaiseen Lymen tautiin, joudutaan käyttämään pitkäaikaista ja suhteellisen raskasta antibioottihoitoa. Tämä toteutetaan usein sairaalaolosuhteissa.
Ennuste
Useimmat potilaat paranevat ennen pitkää. Niveltulehdus on yleensä hyvänlaatuinen, eikä se johda nivelten tuhoutumiseen. Kivut saattavat kestää kauan. Pienillä lapsilla sairaus on lievempi kuin vanhemmilla lapsilla tai aikuisilla. Harvinaisissa tapauksissa voi esiintyä vuosienkin ajan etenkin keskushermoston oireita. Ne voivat muistuttaa vaikeaa fibromyalgiaa.
Päivitetty: 2011