Nivelreuman peruslääkehoito

Lääkehoidon tavoitteet ja mahdollisuudet

Nivelreuman diagnoosin näyttäessä ilmeiseltä aloitetaan verraten pitkäaikainen peruslääkitys. Sairauden aiheuttama uhka on yleensä suurempi kuin hoidon aiheuttamat haitat. Sama koskee useimpia tulehduksellisia reumatauteja. Lääkehoidon teho on suurin reumataudin varhaisvaiheessa, joten turhaa varovaisuutta on vältettävä. Lääkehoidosta päättää yleensä erikoissairaanhoito, jonka pitäisi myös varmistaa, että hoito tehoaa. Seurannasta on useimmiten vastuussa terveyskeskus. Tärkeätä on tarkkailla sekä hoidon tehoa että turvallisuutta. Jos hoito tehoaa huonosti, sitä on pyrittävä viipymättä muuttamaan.

Tuoreessa nivelreumassa tavoitteena on remissio: Potilas on oireeton ja hänen laboratorioarvonsa ovat normaalit. Sairauden rauhoituttua peruslääkehoitoa yleensä jatketaan vähintään vuoden ajan. Jäljempänä mainitut lääkkeet vähentävät tulehdusta nivelreumassa tai vastaavassa taudissa, ja taudin eteneminen hidastuu. Vain biologisen lääkehoidon vaikutus reumaattiseen tulehdukseen tiedetään tarkasti. Nivelreuman peruslääkehoito kannattaa myös pitkälle edenneessä sairaudessa, jos sen katsotaan edelleen olevan aktiivi.

Ensisijaisen lääkehoidon valinta

Taudin vaikeus ja luonne (esim. reumatekijän positiivisuus, yleisoireet, niveloireiden jakauma, psoriaasi) vaikuttavat peruslääkkeen valintaan. Metotreksaatti (Trexan®) on tullut ensisijaisvalinnaksi ainakin silloin, kun ennuste huono tai epävarma. Vaihtoehtona voidaan pitää etenkin sulfasalatsiinia (Salazopyrin®). Aurotiomalaattia (kultapistoshoitoa, Myocrisin®) käytetään nykyisin harvoin huonon siedettävyyden ja hitaan vaikutuksen vuoksi. Lievissä tapauksissa voivat tulla kyseeseen auranofiini (tablettikultahoito) ja hydroksiklorokiini (Oxiklorin®). Nivelreuman hoidossa usein käytettyjä solunsalpaajalääkkeitä ovat metotreksaatin ohella leflunomidi (Arava®) ja syklosporiini (Sandimmun®). Myös atsatiopriinia ja Reuma-conia® joskus käytetään. Syklofosfamidia annetaan yleensä vain vaikeissa systeemisissä sidekudostaudeissa.

Biologiset reumalääkkeet

Kasvainnekroositekijä (TNF) alfan estäjät ovat osoittautuneet viime vuosina tutkituista biologisista lääkeaineista tehokkaiksi nivelreuman (myös lastenreuman, selkärankareuman, nivelpsoriaasin ym.) lääkkeiksi. TNF-estäjistä ovat jo useita vuosia ollut käytettävissä etanersepti (Enbrel®), infliksimabi (Remicade®) ja adalimumabi (Humira®). Niitä annetaan ruiskeina, infliksimabia noin 8 viikon välein laskimoon, muita muutaman päivän tai parin viikon välein ihon alle.

Uusimmat TNF-estäjät ovat sertolitsumabipegoli (Cimzia®) ja golimumabi (Simponi®). Niitä annetaan ruiskeina ihon alle 2-4 viikon välein. Kuten muita vastaavia lääkkeitä niitä on saatavana esitäytetyssä ruiskussa tai kynässä potilaan itsensä käytettäväksi.

TNF-estäjien vaikutus nähdään jo parissa viikossa. Haittavaikutukset ovat verraten harvinaisia. Joitakin vakaviakin ongelmia on esiintynyt, merkittävimpänä infektioiden (erityisesti tuberkuloosin) aktivoituminen. Lymfoomaan sairastumista on joskus nähty biologisten lääkkeiden käytön yhteydessä, mutta se ei näytä olevan yleisempää kuin muilla nivelreumapotilailla. Näilläkään lääkkeillä ei jokaisen potilaan sairaus rauhoitu. TNF-estäjien käytön ehtona pidetään yleensä sitä, että potilasta on hoidettu metotreksaattia tai yhdistelmähoitoja käyttäen.

Interleukiini-1-reseptorin antagonisti, anakinra (Kineret®), on TNF-estäjien tavoin lääke, joka vaikuttaa reumaattista tulehdusta edistävään sytokiiniin. Anakinraa annetaan päivittäisinä injektioina ihon alle. Lääke aiheuttaa usein injektiokohdassa ärsytysoireita.

Rituksimabi (MabThera®) sitoutuu B-solun CD20-antigeeniin, jolloin B-solut ja samalla nivelreumassa aktivoitunut haitallinen vasta-ainetuotanto vähenevät. Rituksimabia on käytetty myös monien sidekudostautien hoitona. Lääke annetaan tiputuksena laskimoon hoitojakson koostuessa kahdesta tiputuskerrasta, joiden väli on kaksi viikkoa. Teho nähdään muutaman kuukauden kuluttua. Tarvittaessa hoito uusitaan esimerkiksi 8-12 kuukauden kuluttua. Haittavaikutuksina nähdään allergistyyppisiä reaktioita.

Abatasepti (Orencia®) sitoutuu antigeenia esittelevien solujen pinnalla oleviin tiettyihin molekyyleihin, jolloin T-lymfosyyttien aktivoituminen estyy ja reumaattinen tulehdusreaktio heikkenee. Abataseptia on annettu aikuisten ja lasten nivelreuman lisäksi muissakin reumasairauksissa. Lääke tiputetaan laskimoon neljän viikon välein. Haittavaikutuksina on tiputuksen yhteydessä havaittu allergiaa, huimausta ja verenpai-neen nousua.

Tosilitsumabi (RoActemra®)) on vasta-aine, joka estää reumaattisessa tulehduksessa olennaisen interleukiini 6:n (IL-6) toimintaa. Tosilitsumabi annetaan tiputuksena laskimoon neljän viikon välein.

Biologiset lääkkeet ovat kalliita, mutta Kela (adalimumabi, anakinra, etanersepti) tai hoitoyksikkö (abatasepti, infliksimabi, rituksimabi, tosilitsumabi) korvaa pääosan kustannuksista. Uusimmat TNF-estäjät, sertolitsumabipegoli ja golimumabi, tulevat ilmeisesti myös Kelan korvaamiksi.

Yhdistelmähoidot

Hoitotulokset paranevat antamalla useita nivelreuman peruslääkkeitä samanaikaisesti. Useimmiten tällainen yhdistelmähoito pyritään käynnistämään jo ensivaiheen hoitona. Suosittuja yhdistelmiä ovat esimerkiksi metotreksaatti + sulfasalatsiini + hydroksiklorokiini, kulta + sulfasalatsiini, kulta + hydroksiklorokiini, ja metotreksaatti + syklosporiini. Hyvin monet muutkin yhdistelmät ovat mahdollisia. Kaikkien biologisten lääkkeiden kanssa suositellaan metotreksaatin antamista, mutta myös monoterapia tai yhdistäminen muuhun solunsalpaajahoitoon on mahdollista.

Muun lääkehoidon tehostamiseksi käytetään yleisesti kortisonivalmisteita, jotka oireiden lievittämisen ohella näyttävät hidastavan jonkin verran myös taudin kulkua. Yhdistelmähoito edellyttää huolellista seurantaa, mutta kokemukset osoittavat, ettei haittavaikutusten riski yleensä lisäänny. Sairauden rauhoittuessa voidaan osa yhdistelmähoidosta usein lopettaa.

Sivun alkuun

Takaisin Reumalääkkeet-sivulle